Siinä missä alkuperäinen Oddworld: Abe’s Oddysee kohahdutti maailmaa ennen vuosituhannen vaihdetta, New ‘n’ Tasty tarjoilee saman legendaarisen tarinan täysin uudistetuilla grafiikoilla ja lisätyillä ominaisuuksilla, jota sekä vanhat fanit että sarjan uudet tulokkaat osaavat varmasti arvostaa.
Vuosi on 1997. Pitelen käsissäni vanhempieni Viron tuliaista: CD-kotelo, johon on painettu vihreän poninhäntäisen hahmon kuva.
“Ei ole tulostinta kohdistettu mustekasettien vaihdon jälkeen”, huomaan miettiväni. 11-vuotiaan uteliaisuudella avaan kotelon ja napsautan levyn modattuun Playstation-konsoliini.
Laitan virrat päälle ja otan ohjaimen pieniin kätösiini. Abe’s Oddysee jätti lähtemättömät jälkensä: muistan vieläkin ne lukuisat kerrat repiessäni murrosikäisen vasta kasvaneet kolme partakarvaa irti turhautumistani, tai kun nauroin kippurassa tuon vihreän sedän töräyttäessä pimeässä vihreänä loistavaa suolikaasua samalla muiden vihreiden setien nauravan moiselle vulgaarille käytökselle. Pieruviihdettä parhaimmillaan!
Kyseessä oli GT Interactiven julkaisema, Oddworld Inhabitantsin vuonna 1997 kehittämä Oddworld: Abe’s Oddysee. Parhaiten peliä voisi kuvailla 2D-tasoloikaksi ja ongelmanratkaisuksi 3D-ympäristössä höystettynä näyttävillä ja tarinavetoisilla välinäytöksillä.
Tarinaa pelaajalle kertoo myöskin päähahmona pelattava mudokon nimeltä Abe. Abe on vihreä, omituisen muotoinen poninhäntäinen otus. Sympatiat irtosivat jo silloin kiinni ommellusta suusta.
Abe on ahkera, palkittu lattianvahaaja, vuoden työntekijä ja orjatyöläinen Rupture Farmsin yhtiössä, joka on Oddworldin suurin lihajalostamo. Tehtaan menestystuotteiden, kuten Scrab-kakkujen, Paramite-piiraiden, and Meech-mässyjen raaka-aineina käytettävät olennot ovat käymässä vähiin. Meechet ovat jo kuolleet sukupuuttoon ja tehtaan liikevoitto näyttää kohti kaakkoa. Ahdingossaan tehtaan säälimätön johtaja, Molluck the Glukkon, on keksinyt uuden menestysreseptin: Mudokon Pops.
Välittämättä mudokonien rikkaasta kulttuurista ja historiasta, Molluck on päättänyt tehdä uskollisista työntekijöistään tikkunekkuja! Abea moinen ajatus ei miellytä, josta alkaakin pakomatka Rupture Farmsin tehtailta läpi Free-Fire -alueen ja edelleen vuoristoisen ja metsäisen Paramonian sekä aavikkoisen Scrabanian läpi.
Matkalla pitäisi vielä pelastaa uusversioon lisätyt 299 kohtalotoveria avaamalla lintuportaaleja joikhaamalla, jolloin palkitulla lattianvahaajalla alkaa olla kolmisormiset kädet täynnä töitä sekä vuoden työntekijän titteli vaakalaudalla. Pelissä on useampia loppuja, jotka riippuvat täysin siitä, montako mudokonia pelastat pelin edetessä.
Vuosikymmenen kestävän identiteettikriisin, soutamisen ja huopaamisen sekä draaman jälkeen Oddworldin perustajat ja saagan ohjaajat Lorne Lanning ja Sherry McKenna antoivat pahoille julkaisijoille köniin saaden kuin saadenkin vuosikymmenen takaiset saamattomat rojaltinsa sekä vanhan peliyhtiönsä – jonka julkaisijat vääryydellä olivat anastaneet – täydellä omistuksella takaisin itselleen. Tästä innostuneina he päättivät palkita uskolliset faninsa tekemällä ensimmäisestä Oddworld: Abe’s Oddyseesta uusintaversion.
Oi pojat, onko se maukasta vai mitä?
New ‘n’ Tasty julkaistiin heinäkuussa 2014 Playstation 4:lle, helmikuussa 2015 Linuxille, Windowsille sekä OS X:lle ja lopulta maaliskuussa 2015 PS3:lle ja Xbox Onelle, PS Vitan ja Wii U:n yhä odotellessa vahvistettua julkaisupäivää. Julkaisijana toimi tällä kertaa Oddworld Inhabitants Just Add Waterin toimiessa kehittäjän roolissa.
Legendaarisen tarinan lisäksi uusversiosta löytyvät teräväpiirtografiikat aina 4K-resoluutioon asti, uusia lisäalueita, monikanavaäänet, lisätty puolikas ulottuvuus, parannettu Gamespeak (tapa kommunikoida ja ohjata toisia mudokoneja), 200 uutta pelastettavaa mudokonia ja vellihousuille valittavat vaikeustasot sekä pikatallennus.
Viimeksi mainittu ominaisuus tai pikemminkin sen puute aiheutti eniten harmaita hiuksia jäykkien kontrollien lisäksi alkuperäisessä pelissä. Pikselintarkkaa kikkailua pitkien automaattisesti tallentuvien kohtien välillä yhden pienenkin virheen koituessa Aben tai toisten mudokonien kohtaloksi takasi varmasti väärällä tavalla ikimuistoisia pelituokioita, mikäli mielit kaikki mudokonit pelastaa.
New ‘n’ Tasty tarjoaa pikatallennusominaisuuden, joka helpottaa pitkien ja vaikeiden osuuksien pelaamista, jolloin ei tarvitse pelata uudestaan edellistä 15 minuutin pätkää kolmattakymmenettä kertaa. Herää kuitenkin kysymys, tuliko pelistä liiankin helppo automaattitallennuksen ja säädettävän vaikeusasteen myötä? Ehkä osa alkuperäisen pelin palkitsevuudesta jää puuttumaan? Tämä ajatus ainakin allekirjoittaneelle heräsi.
Minulla on kyllä kärsivällisyyttä ja jopa sadistisia piirteitä, mitä täydellisyyden tavoitteluun tulee, ja loputtomaan grindaamiseen täydellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi videopeleissä. Joka tapauksessa peliä on säädetty hieman paremmin nykypelaajille sopivampaan suuntaan – kaikilla osa-alueilla.
Just Add Water rakensi New ‘n’ Tastyn kokonaan uudenuutukaiselle 3D-moottorille tuoden näin peliin 3D-seikkailun tuntua, mutta kuitenkin selkeästi kaksiulotteisessa ympäristössä.
Tämä ei ainoastaan tehnyt New ‘n’ Tastysta uskomattoman kauniin näköistä, vaan peli säilyttää vanhan nostalgisen fiiliksen, mikä alkuperäisestä julkaisusta jäi käteen. Vaikkakin graafisesti uutta on paljon, ovat kaikki alueet selkeästi tunnistettavissa, mikä varmasti kerää hyväksyviä nyökkäyksiä pelisarjan aikaisemmista peleistä nauttineilta. Myös äänimaailma koki merkittävän uudistuksen kun entisen kahden äänikanavan lisäksi saatiin neljä kanavaa lisää. Näin ollen Aben suolikaasut eivät pelkästään näytä paremmilta, mutta myös korvat saavat hieman mannaa.
Aluksi herkempi ohjaus aiheuttaa muutaman turhautuneen puhahduksen, mutta kun siihen on tottunut, sujuu kaikki huomattavasti sulavammin alkuperäiseen verrattuna. Koitapa mennä takaisin alkuperäiseen, jolloin hiusten repiminen on taattu. Gamespeak koki myös tervetulleen uudistuksen: mudokonit seuraavat Abea huomattavasti tarkemmin ja pienemmällä viiveellä, mikä helpottaa tiukoissa ongelmissa pujottelua merkittävästi.
Lisäksi voit nyt ohjailla kokonaista huoneellista mudokoneja kerralla eikä siten tarvitse enää kuljettaa jokaista yksitellen lintuportaalin välittömään läheisyyteen.
Ohimennen mainittakon, että vaikka pelaisitkin New ‘n’ Tastyä PC:llä, älä tee sitä virhettä, että pelaisit näppäimistöllä. Abe’s Oddyseen kaltaiset tasoloikat antavat parhaan pelikokemuksen peliohjaimella pelattuna.
Mutta ei hyvää, jollei jotain huonoakin. Vastaan tuli mielenkiintoinen bugi, joka liittynee ruudunpäivitysnopeuteen. Nimittäin muutamassa kohdassa liian nopea ruudunpäivitysnopeus aiheuttaa eräiden lihamyllyjen liikkumisnopeuden kasvun. Konsoleilla tätä ongelmaa ei ole, sillä konsoliversiot ovat rajoitettu 30 tai 60 ruutuun sekunnissa.
PC:llä pelatessani ruudunpäivityslukemat olivat koko läpipeluuajan yli 120, mikä aiheutti kyseisten lihamyllyjen nopeuden moninkertaistumisen. Aben liikenopeuden pysyessä samana, etenemisestä tuli mahdotonta. Vastaavanlainen bugi tuli itselläni vastaan ensimmäistä Dead Spacea pelatessa, ja hetken mielijohteesta päätin kokeilla rajoittaa ruudunpäivitysnopeuden kolmeenkymmeneen Dxtory-nauhoitusohjelman avulla.
Kun ruudunpäivitysnopeus saatiin rajattua, päästiin kyseisistä kohdista näppärästi ohi. Olettaisin, että vertikaalisynkronoinnin päälle kytkeminen ajaa saman asian, mikäli joku sitä peleissä käyttää.
Alkuperäinen Abe’s Oddysee saattoi olla hivenen aikaansa edellä, mikäli asiaa tarkastellaan globaalin teollisuuden ja markkinatalouden silmin. Sisällöllisesti ja graafisesti peli oli aikanaan jotain ennennäkemätöntä ja omaperäistä. Alkuperäinen peli saikin hyvän vastaanoton ympäri maailman – mitä nyt Kiina päätti sensuroida peliä todettuaan, että liiallinen yksityiskohtaisuus lihanjalostamoissa eivät sovi Kiinan herkille kansalaisille.
Pelin syvempi tarina jäi lapsen naiiviudessa valtaosin havaitsematta, mutta nykypäivän murrokseen pelin sanoma on vahvan poliittinen ja kieli poskella tehty kannanotto globaaleja markkinavoimia ja teollistumista vastaan sopien nykypäivän trendiin kuin nenä päähän.
Mikä hauskinta jälkikäteen katsoen pelin tarina on kuin toisinto itse kehittäjien ja julkaisijoiden välisestä historiasta. Niin Abe kuin Oddworld Inhabitants kamppailivat pahoja suuryrityksiä ja niiden ahneutta vastaan lopulta voittaen vastoinkäymiset. Paha sai jälleen palkkansa! Tai tässä tapauksessa taisi palkat jäädä saamatta.
