Otetaan alkuun tuoreempi tieteellinen tutkimus, mutta vaihteeksi erittäin kiinnostava sellainen. Esther MacCallum-Stewart julkaisi Game Studies -lehdessä artikkelin, jossa tutkitaan Tomb Raideriin ja sen päähenkilö Lara Croftiin kohdistunutta kritiikkiä vuosien varrelta. Kuinka pelaajien suhtautuminen kiisteltyyn ja osaltaan palvottuun hahmoon on muuttunut vuosien 1996 ja 2013 välillä?

“Lara is rather like the debates that surround the authenticity of the gaming woman: like the ‘fake gamer girl’, she is decried for her looks, and yet they are a fundamental part of who she is and are unrelated to her central identity as a gaming woman.”

Joshua Calixto kertaa Kill Screenissa mennyttä vuotta joukkopelaamisen näkökulmasta. Moni lukija muistanee vielä Twitch Plays Pokemon -spektaakkelin – sosiaalisen ja kaoottisen kokeilun, jossa yleisö pelasi joukkoistetun keinoälyn avulla Pokemon-pelin läpi. Kokeen ongelma oli, että taika ilmiön ympäriltä hävisi nopeasti huonojen kopioiden levitessä internetiin. Kestäneekin vielä kauan ennen kuin joukkoistettu pelaaminen saadaan pysymään ihmisten tietoisuudessa.

“Twitch Plays Pokemon worked its magic in a similar way. Instead of contributing to some grand vision, participants became tiny cogs in a fascinating machine. By embracing this conceit, TPP became a bizarro reflection on the chaos of the internet in 2014.”

Pelihahmoon samaistuminen on oma tavoitteensa monessa pelissä, mutta kovin moni ei välttämättä haluaisi samaistua ihmiseen, joka oikeassa elämässä murhasi vaimonsa, poikansa ja lopuksi itsensä. Hän oli showpainija Chris Benoit, jona pelaamista Stephen Totilo käsittelee. Vaikka Benoit ei enää WWE-peleissä virallisesti olekaan mukana, voivat pelaajat silti luoda hänet pelin hahmoeditorilla ja niinpä yhteisösivuilla on saattanut huomata lukuisia eri mukaelmia “raivotautisesta ahmasta”. Kehittäjien vastaisku on ollut poistaa näitä hahmoja, ja vale-Benoit’lla pelaamisesta on saattanut saada jopa porttikiellon verkkopeliin.

“Video games have the potential to make us empathize with the characters we control. We don’t become them, but we become closer to them. I got a chance to play a video game as Chris Benoit this week, and my feelings about that are no longer ambiguous. Chris Benoit is not someone I want to be closer to.”

Pelit ovat oiva väline käsittelemään mytologisia ja uskonnollisia konteksteja, ja erityisesti BioWare on osannut hyödyntää tätä peleissään. Tauriq Moosa kirjoittaa Polygonissa kuinka ylemmät voimat ovat alati pelaajan niskassa ja se on tarkemmin ajateltuna todella pelottava asia. Et voi paeta minnekään, sillä vähemmän lempeä ja syyttävä sormi osoittaa taivaista.

“BioWare has created terrifying universes where creators wish ill of their creation; there are few things I find more terrifying. Fear arises from the unknown — as per Alien: Isolation — but here what’s terrifying is based on exactly what is known: God is coming to kill us.”

Red Dead Redemption ei olisi yhtä hyvä peli ilman sen oivallista äänisuunnittelua – Kuuntele sitä, kuuntele tarkasti. Sama pätee useisiin muihinkin autenttista tunnelmaa painottaviin peleihin, joita pelatessa meidän pitäisi pysähtyä hetkeksi, sulkea silmämme ja vain kuunnella ympäristön ääniä. Kokeile tätä seuraavan pelaamasi pelin parissa.

“Red Dead Redemption feels like a Western because it sounds like a Western. It’s something not many other genres can do, and it’s certainly something other developers don’t take advantage of as they should.”

Minkä hinnan laittaisit tekemällesi indie-pelille? Jeff Vogel on pelialan veteraani, jolla on tarjota muutamia hyviä vinkkejä, joita noudattamalla pelisi voi tulla myydyksi sekä maksaa ainakin osan laskuistasi.

“If your game costs more than $10 per hour of gameplay, please reconsider your price. Not for your sake, but for those who write indie games after you. Charging $20 for your elegant 90 minute art piece might trick people into buying their first indie game, but it hurts the chances of their ever buying a second one.”

Brendan Keogh ruotii ABC:n kolumnissaan Grand Theft Auton syvälle juurtuneita ominaispiirteitä. Viidennen osan jälkeen olisi hienoa nähdä sarjan seuraavassa osassa esimerkiksi Bonnien ja Clyden kaltainen rikospari juonen keskiössä. Onko Rockstarilla uskallusta kokeilla jotain uutta ja toteuttaa se? Pelkäänpä, ettei ole, mutta aina sopii toivoa.

“Of Grand Theft Auto V’s three playable characters, all are men. The vast majority of the women depicted by the game’s narrative are either passive victims to be killed or rescued, or sex workers to be killed or used. While the series’ supporters have long used the excuse of ‘satire’ to justify the story lines, there is no critique of the social attitudes depicted; it simply perpetuates them, as I wrote at the time of the game’s release.”