Juttusarjassa käsitellään pelejä tavallisesta poikkeavasta näkökulmasta muun muassa esseiden, arvioiden ja podcastien kautta. Alla on tärpit tähän mennessä julkaistuista kirjoituksista.


Simon Parkin kirjoitti saavutusten merkityksestä pelisuunnittelussa. Suuri osa pelien viehätyksestä tulee edistymisen seurannan kautta, oli kyseessä sitten rankkauksen nostaminen Counter-Strikessa tai saavutusten avaaminen Xboxilla. Menestyminen virtuaalimaailmassa on Parkinin mukaan lähes yhtä tyydyttävää kuin oikeassa elämässä, ja pelit tarjoavat helpon tavan tuntea itsensä voittajaksi.

Ken Levine, joka tunnetaan parhaiten Bioshockin isänä, otti testiin Monolith Productionsin tekemän ja tänä vuonna suosiota niittäneen Shadow of Mordorin. Lopputuloksena pelin avoin kerronta sekä tapa, jolla viholliset muistavat pelaajan teot vielä jälkeenpäin miellyttivät. Tolkienin, Arkham Cityn ja Hamletin yhdistelmä onkin sopiva kuvaus pelistä.

Idle Thumbs pohti lähes mahdotonta kysymystä: mikä on kaikkien aikojen paras peli? 20 minuutin mittaisessa podcastissa mainitaan ainakin Skyrim, Dwarf Fortress, Grim Fandango, Half-Life ja… Flappy Bird. Niin, mikäpä ettei.

Anita Sarkeesian ja Carolyn Petit listasivat viisi peliä, joissa naishahmot ovat muutakin kuin vain seinäkoristeita. En ole pelannut Superbrothersia, mutta mitä Beyond Good & Evil, Gone Home ja Left Behind -peleihin tulee, ovat kunniamaininnat paikallaan. Gone Homen erinomaisuudesta olen kirjoittanut aikaisemmin ja Left Behindin osalta todettakon, että The Last of Us lienee niitä harvoja pelejä, joissa teinityttö (Ellie) on jopa kovempi hahmo kuin itse päähenkilö (Joel).

Steve Gaynor vertaa Evil Withinia ja Alien: Isolationia menneeseen. Seisovatko ne kulttuurin tuotteina omilla jaloillaan, vai pohjaako pelikokemuksesta nauttiminen vielä historiaan? Mielenkiintoisena sivuhuomiona Isolationin kohdalla nousee kysymys tekoälyn hahmojen tappamisesta. Alien-elokuvassa Ellen Ripley ei hiipinyt pahaa aavistamattoman ihmisen taakse ja ampunut häntä revolverilla takaraivoon. Isolationin Amanda Ripley sen sijaan toimii tällä tavoin hyvin paljon.

Virginia Heffernan koki tuskaa pelatessa The Walking Deadia. Pelin syyllisyyttä tavalla tai toisella herättävät moraaliset valinnat eivät ole helppoja paloja kellekään niellä.