Hotline Miami 2: Wrong Number -arvio julkaistaan poikkeuksellisesti kahdessa osassa, joista ensimmäisenä tarkastelun alla on pelin musiikkiraita. Miksi näin? Koska musiikki on erottamaton osa Hotline Miamin pelikokemusta myös jatko-osassa suorastaan vaatien palasen huomiota.

Levyarvio

[ingressi]Syvän Floridan auringonlaskussa kukaan ei säästy elektroniselta ja rytmiseltä tykistötulelta, jota Hotline Miami 2: Wrong Number -musiikkiraita tarjoaa.[/ingressi]

Hotline Miami 2:n musiikillinen anti on edeltäjäänsä nähden hienovaraisempaa ja vivahteikkaampaa. Tämä tulee selville jo pelin päävalikossa, jossa The Green Kingdomin toistaiseksi nimeämätön introkappale keinuttaa lämpimissä pastellisävyissä kylpevää typografiaa. Unenomaisen musiikin ystävät ovat jo alusta saakka kotonaan, mutta parempaa on edessä.

Siinä missä ensimmäisen Hotline Miamin musiikki oli kudelma päällekäyviä oodeja toistuville murharetkille – jotka kuitenkin henkivät 1980-luvun elokuvan värikästä tunnelmaa – on Wrong Numberin musiikkiraita onnistunut tämän estetiikan säilyttämisen lisäksi upottamaan sekaan muutakin. Pääpaino on edelleen riettaasti tanssittavan elektronisen rytmin ja piinaavan tummasävyisen ambientin fuusiossa. Ihmisen psyykehän on ailahtelevainen ja mielenliikkeet vielä kauttaaltaan mystisiä, joten miksipä musiikki ei pukisi näitä tuntoja kuunneltavaan muotoon.

Edellä vihjaamani kontrastin levylle tuovat erityisesti ruotsalaisten Riddarnan “Simma Hem” ja Mitch Murderin “Hollywood Heights” sekä “Frantic Aerobics”, joiden vertaaminen esimerkiksi Modulogeekin “Around” ja El Huervon “Rust” kappaleisiin antavat erinomaisen näytteen levyn hienosta polarisoituneesta luonteesta. Mitch Murderin syntikkapop tuo näin ohimennen mainiten läheisesti mieleen Harold Faltermeyerin teokset.

Niin Floridassa kuin levylläkin päivä vaihtuu yöksi ja toisinpäin, mutta valkoinen samettitakki pysyy yllä joskin ajoittain veren tahrimana. Yölliset överit viskillä ja kokaiinilla naitettuna seuraavan päivän eksistentiaalisen pahoinvoinnin kanssa tiivistävät levyn ääripäät.

https://www.youtube.com/watch?v=qFfybn_W8Ak

“Hotline Miami 2:n musiikillinen anti on edeltäjäänsä nähden hienovaraisempaa ja vivahteikkaampaa.”

Välimuotoja löytyy ensimmäisen osankin musiikkiraidalla esiintyneen Scattlen myötä, jonka kappale “Remorse” osuu vetävällä keskitemmollaan sinne iltapäivän laskevan auringon tienoille.

Verenvuodatukseen mahtipontisuutta puolestaan tuovat Magic Swordin “In the Face of Evil” sekä myös aiemmassa pelissä vierailleen Perturbatorin “Technoir” ja “Sexualizer”. Viimeksi mainittu onkin kieltämättä lähimpänä ensimmäisen Hotline Miamin auraalista hyökkäävyyttä luoden selkeän jatkumon saman esittäjän “Miami Disco” kappaleelle.

Viimeisenä kunniamainintana nostan jalustalle Old Future Fox Gangin kappaleen “Java”, joka ei suinkaan kuvaa ohjelmoinnin aiheuttamaa tuskaa, vaan vie kuulijan mielessään pimeimpään viidakkoon alkukantaisen rytmin siivittämänä kuin nyökkäyksenä Francis Ford Coppolan Ilmestyskirjalle.

Suurin osa levyn kappaleista perustuu yksinkertaiseen melodiaan, jota väritetään hitaasti erilaisilla nyansseilla. Tätä ei osaa pelatessa arvostaa, sillä sen arvostaminen vaatii vanhanaikaista levyltä kuuntelemisen taitoa, jossa musiikkia ei laiteta satunnaisjärjestyksessä taustalle soimaan, vaan annetaan sen viedä mukanaan. Käytännössä samoin voidaan todeta minkä tahansa musiikkiraidan suhteen: ne antavat enemmän, jos maltat pysähtyä kuuntelemaan niitä pelitilanteen ulkopuolella.

Koska Hotline Miamit ovat puhtaita indie-pelejä, on niiden musiikkiraidoilta turha odottaa maineikkaiden artistien vierailuja eikä niille olisikaan tarvetta. Kyseessä on tietysti yksi sarjan tyylille uskollisista valinnoista, joita korostetaan keräilijän painoksesta löytyvässä formaatissa tarjoiltavilla 3 kpl 180 gramman vinyylilevyillä. Pituutta musiikkiraidalla on liki kolme ja puoli tuntia, mikä ei levyn käsiin saatuaan tunnu lainkaan niin massiiviselta, sillä erityisesti ristihäivytyksen kanssa kuunneltuna aika menee huomaamatta.

Levy on myynnissä Steamin verkkokaupassa yhtä senttiä vaille 15 euron hintaan, mikä ei ole tällaisesta määrästä hyvää musiikkia lainkaan liikaa pyydetty etenkin, jos pidät Kavinskyn ja Chromaticsin kaltaisten artistien tuotannosta. Tai tarkemmin ilmaistuna: jos pidät hyvällä maulla, omaehtoisella tyylikkyydellä ja suurella variaatiolla varustetuista instrumentaalilevyistä, Wrong Numberin musiikkiraita kutsuu sinua luokseen. Kappaleet ovat täydellisiä valintoja esimerkiksi DJ-setteihin.

https://www.youtube.com/watch?v=aCi7NMOSUic