Sekä videopelejä että matkailua yhdistävät pohjimmiltaan samat asiat. Molemmat ovat vivahteikkaiden syötteiden, palautteiden ja niistä koituvien elämysten värittämiä siirtymiä vallitsevien ja vaihtoehtoisten tilojen välillä. On siten helppoa ajatella pelien pelaamista matkustamisena kuvitteelliseen maailmaan, mutta toimiiko sama myös toisin päin: voiko matkaa toiseen kaupunkiin ajatella pelinä? Kyllä voi, ja rohkeana päätinkin hankkia halvimman saatavilla olevan lisenssin Suomen Turkuun viikon ajaksi ja tutkia itse, mikä tässä mielipiteitä jakavassa kulttuurituotteessa ihmisiä niin ihastuttaa ja vihastuttaa sekä pitävätkö nettifoorumeiden alatyyliset puheet paikkaansa.

Monelle suomalaiselle Turku merkitsee valtiomme varsinaista kulttuurillista mestariteosta. Toiset taas kokevat sen yliarvostettuna ja ylimielisten – jopa röyhkeiden – pelaajien valtaamana massiivimoninpelinä. Suomalaisena Turun olemassaoloa on kuitenkin mahdoton sivuuttaa.

Turun asentaminen koneeseen oli suhteellisen vaivaton – joskin pitkähkö – taival, joka hoitui reippaan nelituntisen automatkan siivittämänä. Jälkiviisautena olisi ehkä kannattanut opiskella jo asennuksen aikana Turun käyttöohjeita, jotta tulevat koitokset olisivat sujuneet jouheammin. Onneksi pelin aloituspakkaus sisälsi oman interaktiivisen oppaan, joka osasi kertoa harhailevalle hahmolleni olennaisimmat reitit ja kohteet seikkailun varrelta.

Asennuksen valmistuttua edessäni odottikin ilta-auringon valossa kylpevä sekä pelin lähtöruutuna toimivan linja-autoaseman aukio. Tutoriaalin tarkoitus vaikutti olevan lähinnä johdattaa hahmoani ympäri kaupunkia samalla kun kylläisyyttä indikoiva mittari jossain vyötäröni kohdalla huusi punaista. Useinhan pelit aloitetaan täysin terveyspistein, mutta olin selkeästi unohtanut suorittaa jotain oleellista hahmonluonnin yhteydessä. Opastetun reitin varrelta löytynyt Subway-ravintola paikkasi onneksi enimmät puutteet.

Olisinpa etukäteen tiennyt Turun salakavalista mikromaksuista, sillä rahaa tämä peli tulisi vaatimaan aina vain enenevissä määrin. En kuitenkaan antanut sen haitata kokemusta, vaikka olin kuuluisasta itsehillinnästäni huolimatta joutua melkoiseen kulutuskierteeseen.

Pelin keskuspaikkana toimivaan majataloon päästyäni olikin pian jo aika asettaa hahmoni levolle. Seuraavana päivänä havaitsin hahmoltani puuttuvan muutaman oleellisen suojavarusteen eikä astuminen ulos rankkasateen armoille täten ollut mielekäs vaihtoehto. Keräsin siis lisää terveyspisteitä vähät välittämättä siitä, että ne olivat jo täydet. Onneksi samalla saattoi opiskella uutta ja tehdä oppaan kanssa ovelia juonia pelin tulevia osuuksia varten.

Kesäisen keltainen Turku näyttää parhaat puolensa graafisella tarkkuudellaan. Ruudunpäivitys ja resoluutio tipahtivat hetkellisesti ainoastaan pubikäyntien yhteydessä. Kirkkautta ja saturaatiota ympäristössä oli kotikaupunkini ajoittaiseen monoliittiseen harmauteen tottuneille aisteilleni jopa hieman liikaakin, mikä sai silmäni siristelemään. Valitettavasti tämänkään pelin asetukset eivät tarjonneet yleistä kirkkauden säätöä, vaan se olisi pitänyt hoitaa maksullisilla lisävarusteilla. Tyhmyydestä on luvallista sakottaa.

Mieleenpainuvampaa oli pelin erinomainen ääniraita, joka korostuu erityisesti pubien läheisyydessä liikuttaessa. Niin LCD Soundsystem kuin Iggy Pop kohottivat mielialaa soidessaan. Perusäänten ambienssi moottoroidun liikenteen hurinan, puheensorinan ja 50 Hz taustakohinan muodossa eivät päässeet liian kovaksi ja korvat tottuivatkin taustaääniin nopeasti. Äänimaailman osalta ärsytyskynnystä hipoi kuitenkin majataloa lähellä sijaitsevassa Kupittaanpuistossa äänekkäästi metelöinyt riikinkukko, jonka taltuttamiseen hahmoni kokemuspisteet eivät vielä riittäneet. Kunhan olen kerännyt tarpeeksi tasoja ja varusteita, hoidan se kiljukaulan vielä pataan. Samaisessa puistossa pönöttävän hirvipatsaan juurelle oletan yöaikaan kokoontuvan useita sivutehtävien tekijöitä odottamaan tulevaa messiastaan.

Sekä videopelejä että matkailua yhdistävät pohjimmiltaan samat asiat.

Ympäristö Turussa on suunniteltu huolella tarjoten kuitenkin sopivasti haastetta niin uusille kuin kokeneemmillekin pelaajille. Hilpeyttä herätti lähes jokaisessa muussa genren pelissäkin toistuva teema: vähä-älyiset pyöräilijähahmot olivat läsnä täälläkin. Onneksi seasta löytyi myös paljon fiksuutta ja huomaavaisuutta eikä hahmoni liikenteessä kohdannut varsinaisia vaaratilanteita. Ympäristössä liikkuessa eri maamerkit kannattaa pistää jo ajoissa muistiin, sillä peli ei tarjoa helppolukuista pienoiskarttaa muun kuin mukana kulkevan navigaattorin muodossa. Seuraamalla kuitenkin Aurajokea ja pitämällä muistissa Turun tuomiokirkon sijainnin on helppo paikantaa eri kohteita myös ilman opasta. Laiskat voivat kuluttaa rahansa paikallisliikenteeseen, jonka eduksi tosin on mainittava, että vuorokausilipun voi ostaa huokeaan hintaan suoraan kuljettajalta. Reissaa siinä sitten sivutehtävästä toiseen samalla maisemista nauttien.

Valtaosa pelin tekoälyhahmoista osasi väistää ajoittain horjuvasti liikkuvaa hahmoani siitäkin huolimatta, että ne näyttivät olevan täysin suositun Pokémon Go -pelin pauloissa. Puistoon olikin kerääntynyt usean hengen seurue älypuhelimiaan tuijottamaan. Osa kadulla istuvista hahmoista kerjäsi rahojani, mutta terveyspisteiden palauttamisen ohella rajalliset varani menivät hahmon viisauden kasvattamiseen erilaisissa divareissa ja putiikeissa.

Tarinan osalta Turku kertoo hyvin vähän pelaajalle, ellei tämä ole valmis itse tutkimaan ympäristöä ja ottamaan asioista selvää. Hyvin pian kävikin selväksi, että taskussani olevaa älypuhelinta kannattaa käyttää tähänkin tarkoitukseen. Se vieläpä toimi melko hyvin näyttämällä suoraan suosittujen tehtävien sijainnit ja lyhyen kuvauksen niistä.

Turun linna (kuvassa) ympäristöineen on vaikuttava kohde, jossa klassista ongelmanratkaisua haittasivat pelin selkeät ehdot olla koskematta esineitä ja poimimatta niitä mukaan. Jälkeenpäin arvioin, että tämä olisi onnistunut lahjomalla museon henkilökuntaa torilta ostetulla keskiaikaisella savusillillä. Oletettavasti linnan käytävät ja huoneet sisälsivät lukuisia eri salaisuuksia, mutta kiviseinissä ei tutkimuksista huolimatta näyttänyt olevan mekanismeja salahuoneiden avaamiseksi. Osa linnasta jäi myös terveyspistevajeen vuoksi selvittämättä, joten lupaan vielä palata tänne internetistä tulostetun läpipeluuoppaan kanssa – asuuhan minunkin sisälläni pieni perfektionisti.

Linnareissun jälkeen olikin aika seurata keskiaikaisten turnajaisten esittämää peitseilyä. Tämä kolmannen päivän anti oli ensimmäinen varsinainen toimintakohtaus koko pelissä, mutta visuaalisesti näyttävän kisailun suurin riski lähellä taistelukenttää istuvana oli lähinnä saada naamalleen annos tuoretta ja lämmintä hevosenlantaa. Toisaalta osallistuminen turnajaisiin keskipäivän auringon paahteessa haarniskoituna ei olisi liiemmin houkutellut.

Neljännen päivän tehtävänä oli poistua ensimmäistä kertaa pelin mukavuusalueelta ja matkustaa liikenneyhteyksillä läheiseen Naantalin kaupunkiin. Tutkimukset vanhassa kaupungissa, satamassa ja metsässä osoittivat pokettamisen olevan suosittu harrastus myös täällä. Kampanjat Kultarannassa ja Muumimaailmassa jääköön tulevaisuuteen.

Sivutehtävien välissä hahmon rentoutustasoa saattoi hivuttaa äärimmilleen makaamalla puistoissa, istumalla Cosmic Comic Cafen erikoisoluita tarjoilevassa anniskeluravintolassa tai vain juomalla tummapaahtoista kahvia erinomaisessa Latte-kahvilassa. Näiden lisäksi erityisesti Brewdogin pubista saattaa tulla oma vakiovarikkoni tulevissa peleissä.

Suuri määrä sivutehtäviä jäi ensimmäisellä pelikerralla selvittämättä, joista ehkäpä eniten jäi harmittamaan varsin tyyris maksullinen H2Ö-vaihtoehtofestivaaleihin sijoittunut kampanja. Tarina kertoo, että kyseinen kampanja poistuu pelistä kolmannen instanssinsa jälkeen, joten paikalle olisi tosiaan kannattanut mennä. Sen sijaan perinteikäs Ruisrock-kampanja jatkanee väsynyttä rahastustaan vielä tästä ikuisuuteen saakka.

Varsinaisen koherentin pääjuonen uupuessa Turusta on kovin rajallisesti iloa yksinpelinä, mutta moninpelissä hyvän peliseuran kanssa eri sijaintien tutkiminen, pulmien selvittäminen ja yleinen fiilistely ovat suhteellisen halvan hinnan väärti. Toisaalta peli kaipaa kipeästi lisää interaktiivisia ja johdonmukaisemmin suunniteltuja seikkailuosioita, mikäli se aikoo nousta muiden genrensä edustajien yläpuolelle. Toki voi olla, etten ole vielä omaksunut pelin kaikkia hienoja mekaniikoita enkä siten vain osaa pelata sitä. Git gud and replay!

Suomen Turku julkaistiin 23. tammikuuta 1229 kaikille kognitiivisille alustoille. Maksulliset lisäkampanjat eivät sisälly aloituspakkaukseen.


Päivitys 27.7.2016: Turussa sijaitsee Turun linna eikä Suomen linna.