Kansikuva

[ingressi]Tämänkertaisessa vieraskynässä Johan Nylund seuraa jälkiä vaurauden äärelle ja valaisee rahapelaamisen historiaa.[/ingressi]

Kun kolikko kilahtaa pelikoneeseen tai odotat virtuaalista jakajaa verkkopelissä, jokin osa sinussa uskoo aina voittoon. Joko heität noppaa, tunnet kortit kädessäsi tai painat ostoskeskuksen pelikoneen muovista painiketta odottaen tarkkaavaisesti voitonmerkkejä. On hyvin luultavaa, että samanlainen tunne on kutkuttanut ihmisten vatsanpohjissa jo tuhansia vuosia sitten pelatuissa noppapeleissä ja vedonlyönneissä. Ikiaikaisia pelejä ja tämän päivän miljardiluokan online-kasinoita yhdistää jännittävä usko siihen, että juuri minä voitan tällä kertaa.

On kuin Fortuna, antiikin roomalaisten palvoma onnen ja kohtalon jumala, ohjaisi pelaajien ajatuksia pois puhtaan sattuman maailmasta.

Pelaamisen merkit ulottuvat vähintään yhtä kauas kuin merkit varhaisista sivilisaatioista. Arkeologit ovat löytäneet Egyptistä, muinaisesta Theban kaupungista yli 3500 vuotta vanhoja norsunluusta valmistettuja noppia. Kiinassa puolestaan ihmiset ovat pelanneet kenon kaltaista peliä jo 3000 vuoden ajan. Siellä kehitettiin myös varhaisimmat blackjackin ja pokerin muodot. Ehkäpä entisaikojen ihmisten pelihimo alkoi kasvaa jo ennen arpakuutioita oraakkelin tai shamaanin heittäessä pyhiä luita maahan ennustaakseen tulevaisuutta tai jumalten tahtoa.

Rahapelaamisen juuret juontavat vahvasti uskoon, kohtaloon ja onneen. Ei ole sattumaa, että kreikkalainen sana oikeudelle, dike, tarkoittaa myös heittämistä, tai että useissa germaanisissa kielissä kohtaloa ja arpaa tarkoittavat sanat ovat samoja. Kohtalon noppapeli näkyy kreikkalaisessa mytologiassa, jossa veljekset Zeus, Hades ja Poseidon heittävät noppaa jakaakseen maailmankaikkeuden keskenään.

Uskomus siihen, että suurempien voimien aikomukset tai totuudet paljastuvat noppien avulla ei ole vain antiikin historiaa. Vaikka Ruotsissa on valmistettu noppia lampaanluista jo 200-luvulla. Eräiden lähteiden mukaan Ruotsin tuomioistuimessa olisi vielä 1800-luvun alussa käytetty noppia tasapainottamaan oikeuden vaakaa.

“Pelaamisen merkit ulottuvat vähintään yhtä kauas kuin merkit varhaisista sivilisaatioista.”

Keskiaikaiset kaduntallaajat pelasivat rahapelejä pääosin noppien avulla. Tunnetuin keskiajan noppapeli lienee raffle, jossa voittaja on se, joka heittää kolme samaa lukua tai korkeimman parin. Lähes yhtä tunnettu peli on englantilaisten ristiretkeilijöiden Intiasta mukanaan tuoma ja monimutkaisilla säännöillä varustettu peli Hazard, jonka nimi merkitsee vaaraa.

Hazard on nimensä veroinen, koska sillä on luultavasti keskiajan huonoin maine. Peli oli nimittäin huijareiden mieleen, koska noppia oli helppo painottaa, joka vaikutti tulosten ennakointiin. Kiinni jäädessään huijarit laitettiin häpeäpaaluun nopat kaulassa.

Huijaaminen ja peliongelmat ovat luultavasti aina olleet keskeinen osa rahapelejä, jonka vuoksi pelaamista on pyritty säätelemään koko sen olemassaolon ajan aina antiikin ajoista lähtien erilaisilla pelaamista rajoittavilla kielloilla nykyajan Veikkauksen kaltaisiin valtion monopoleihin saakka.

Keskiajan Englannissa rahapelaamisen sääntely keskittyi pääosin rahvaan pelitapoihin.  Esimerkiksi Richard I Leijonamielen (1157–1199) vuonna 1190 ristiretkellä vain ritareita korkeampiarvoisemmat henkilöt saivat pelata rahapelejä rauhassa. Ritareille ja papeille suotiin oikeus pelata noppapelejä korkeintaan 20 shillingillä päivässä, ja rangaistuksena shillinkimäärän ylittämisestä oli maksettava sadan shillingin sakkoraha. Jalkasotilaille ei suotu samaa luksusta. Kuningas Henrik VII (1457–1509) taisi kuitenkin ylittää kansan sietokyvyn vuonna 1495 asettamallaan lailla, jonka mukaan työntekijät saivat pelata muutoin laittomia pelejä ainoastaan jouluna esimiehensä asunnossa.

William Hogarth

Pelihuoneista suuriin kasinoihin

Vuonna 1638 osa Venetsian San Moise -palatsista muutettiin länsimaailman ensimmäiseksi valtion omistamaksi pelitaloksi. Il Ridotto, eli yksityishuone, oli julkinen ja kaikille avoin laillinen kasino, jossa kuitenkin vain varakkaimmilla oli rahaa tuhlattavanaan. Kiinalaisten korttipelien viihdearvo saa varmasti nykyajan pelinkehittäjät kalpenemaan, koska näiden pelien vaikutus näkyy vielä tuhansien vuosien päästä Il Ridottossa pelatussa 13 kortin suosikkipeli Bassettassa, joka on eräänlainen blackjackin, pokerin ja ginirommin sekoitus.

Venetsian hallitsijat päättivät kuitenkin sulkea kasinon vuonna 1774 peläten sen turmelevan paikallisen ylimystön. Pelaamisen katsottiin olevan vaarallista, sillä ihmiset keskittyivät pelaamiseen eivätkä ympärillä oleviin tapahtumiin, kuten voimme huomata William Hogarthin maalauksessa, jossa Tom anoo jumalalta apua uhkapelissä hävittyään. Hän tai muut pakkomielteiset pelaajat eivät huomaa, että huoneen takaosassa on alkava tulipalo.

“Kiinni jäädessään huijarit laitettiin häpeäpaaluun nopat kaulassa.”

Yhdysvaltojen historian varhaisimpia pelipaikkoja kutsuttiin saluunoiksi. Saluunoissa matkailijat tapasivat muita ihmisiä juodakseen, keskustellakseen ja pelatakseen korttipelejä keskenään. 1900-luvulla rahapelaaminen kiellettiin liittovaltiotasolla, mutta 1930-luvulla Hooverin padon rakentamisen yhteydessä Las Vegasin rikkaat rahoittajat, liikemiehet ja mafia yhdistivät voimansa rakentaakseen padon miespuolisille työntekijöille kasinoita ja show-teattereita – usein laittomasti.

Suurten voittojen toivossa Nevada laillisti rahapelaamisen vuonna 1931 ensimmäisenä osavaltiona Yhdysvalloissa, minkä ansiosta Las Vegas tuli vähitellen tunnetuksi pelimaailman pääkaupunkina. Nykyään Las Vegas, eli ”synnin kaupunki”, on edelleen kasinomaailman tunnetuimpia paikkoja. Vaikka kasinoiden välkkyvät valot, suuret voitot ja tyylikkäät rikolliset ovat elokuvista tuttuja, vähemmälle huomiolle jäänyt korttipelien kulissien takaa paljastuva kova työ kertoo aivan omanlaistaan tarinaa.

Las Vegasin kasino

Rahapelit Suomessa

Ruotsin vallan aikana Suomessa on järjestetty raha-arpajaisia jo niinkin varhain kuin 1600- ja 1700-luvuilla, mutta uhka- ja rahapelaaminen kiellettiin tavara-arpajaisia lukuun ottamatta vuonna 1889. Vaikka ensimmäiset kolikkoautomaatit levisivät Yhdysvalloissa jo 1880-luvun aikana, ensimmäisiä koneita käytettiin Suomessa vasta 1920-luvulla, jonka jälkeen kolikkopelit levisivät koko Suomeen valtion rahapelimonopolin valvonnassa.

Rahapelaamisen laillistaminen ja monopolisoituminen on Suomessa onnistunut murtamaan laittomaan rahapelaamiseen kohdistuneet negatiiviset mielikuvat. Kun laillistetun pelaamisen tuotot käytetään hyväntekeväisyyshankkeisiin, rahalla pelaajaa ei välttämättä liitetä porttolassa pelaavaan viinanjuojaan, vaan lähikaupan pelikoneilla hilluvaan tyyppiin, jonka rahat kuitenkin menevät hyvään tarkoitukseen. Voittipa hedelmäpelin pelaaja tai ei, suomalainen voittaa silti aina.

Suomalaisessa rahapelaamisessa näkyy pelaamisen ikuisia piirteitä, sillä se on yhteisöllistä ja siihen liittyy erinäisiä myyttejä ja uskomuksia. Vaikka baarin pajatsossa kaveriporukan kanssa pelatessa ehkä pystyikin osoittamaan taitoa, Tuplapotti ei pelaajan kokemuksesta välitä. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Pelitaito-projektin verkkosivuilla muistutetaankin, että voiton todennäköisyys ei kasva vaikka nappeja painaisikin tietyssä järjestyksessä, eikä myöskään silloin kun viime voitosta on jo aikaa.

Vaikka viikoittaisen lottorivin takaa paljastuvatkin unelmat suurista voitoista, tähän eivät luultavasti auta nelilehtisen apilan löytäminen tai horoskoopin ehdotukset.

Kautta historian ihmiset ovat pelanneet rahapelejä, jotta he voivat voittaa lisää rahaa. Pelaaminen voi olla pakoa todellisuudesta, sillä se on myös viihdyttävää, mutta historiasta voimme nähdä, että pelaamisella on omat riskinsä.

Teksti ja kuvat: Johan Nylund

Artikkeli kuuluu Peli Legacyn vieraskynäohjelmaan. Lue täältä jos haluat tietää, miten julkaiset oman juttusi sivustollamme.