Aina silloin tällöin on päästettävä höyryjä pihalle peleistä, jotka aiheuttavat silkkaa mielipahaa niiden pelaajille. Jonni Estola ei pääse koskaan natseja pakoon, joten hänen kirouksensa on pelata niiden kanssa. Silloin ei tosin läiskitä korttia, vaan kansallissosialistia pataan.

Sain yksi kaunis päivä käsiini pelin, joka kertoo toisen maailmansodan tapahtumista. Tuo ajanjakso on jo kulutettu pelien osalta puhki, mutta City Interactiven tekemä ja julkaisema Enemy Front jatkaa kyseistä tapahtumasarjaa. Tehden sen epäonnistuneesti.

Peli käyttää hyödykseen Cry Engine 3 -pelimoottoria, jolla on toteutettu, mm. Far Cry 3 sekä Crysis-pelisarjan pelit. Traileri ja markkinointi saivat minut kiinnostumaan pelistä, mutta uusilla peleillä on usein varjopuolensa, kuten myös tässäkin tapauksessa. Enemy Front on huono peli. Ottakaamme esille vanha sanonta: “joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”. Pelin tekemisessä tavoitellaan suuria, mutta ongelmat perustuksissa vaivaavat lopputuotetta.

Juoni kertoo Yhdysvaltain armeijassa palvelevan tiedustelijan matkasta vastarintaliikkeen seurassa natsi-Saksan valloittamilla alueilla. Samalla kerrotaan tarinoita jo koetuista tapahtumista. Jos peli haluaa painottaa ajan realismia, niin ajoneuvojen fysiikat pitäisi toteuttaa kokonaan uudelleen. Pohdittavaksi jää myös, ovatko natsien sotilaat ottaneet oppia itse Chuck Norrisista, koska eivät ota kunnolla vahinkoa muista aseista kuin kranaatista.

Peliin on otettu selviä viittauksia mm. Call of Duty ja Sniper Elite -pelisarjoista. Esimerkiksi Sniper Elitessa näytettiin hienosti, mitä viholliselle tapahtuu ampuessasi sitä kiväärillä päähän, mutta Enemy Frontissa vihollista kiväärillä ampuessasi bullet-time näyttää typerältä ja jopa bugittaa ajoittain. Pienellä korjauksella tästä olisi saanut peliin näyttävän yksityiskohdan. Bullet-time -kohtauksia on pelissä vain harvakseltaan ja niissä on epätoivoisesti yritetty kopioida muita pelisarjoja siinä kuitenkaan onnistumatta.

Grafiikat pelissä ovat kauniit ja hahmon ohjaaminen toimii moitteettomasti. Sekaan on tosin sattunut muutamia korjaavaa kynää kaipaavia yksityiskohtia. Esimerkiksi vihollisten aseiden piiput näkyvät seinien läpi, mikä saa pelaajassa aikaan naurun pyrskähdyksiä. Lisäksi viholliset voivat ampua seinien läpi, johon pelaaja itse ei tietysti pysty.

Pohjimmiltaan Enemy Front on hyvin suunniteltu peli, mutta näiden perustavien ongelmien vuoksi suoritus jää reilusti alle keskinkertaisen.