Uuden Wolfensteinin viholliset ovat kaikessa psykoottisuudessaan tuttuja ja loistavia vihollisia. Pelin vaihtoehtoinen tulevaisuus on tyylikkäällä tavalla karu tapahtumapaikka. Harmillisesti tämänkin pelin matka sen tarinan halki vie usein toimintapelien kliseiden pariin B.J:n rämpiessä milloin viemäreissä, vankiloissa tai varastoissa. Tylsät osuudet eivät edusta millään tavalla pelin parhaimmistoa. Ulkona sillan raunioissa taistelu ja kuun kamaralla seikkailu olivat hienompia kokemuksia, mutta muuten pelin kenttäsuunnittelu ei onnistu nousemaan hyvälle tasolle. Toiminta kulkee lineaarisesti putkessa, mutta onneksi rööri on sentään riittävän leveä ja sokkeloinen, jotta koukkausmahdollisuuksiakin syntyy. Välillä niitä tosin jopa on pelaajan sekaannukseksi asti.

Wolfenstein: The New Order käyttää uutta pelimoottoria nimeltä id Tech 5, jolla on myös tehty id Softwaren kehittämä ja Bethesda Softworksin julkaisema ensimmäisen persoonan ammunta- ja toimintaseikkailupeli, RAGE. Pelimoottori toimii moitteetta. Grafiikoista saa näyttävät, vaikka testikoneessa olikin vain Intelin i5-prosessori ja GTX660-näytönohjain. Muutama grafiikkabugi peliin on silti jäänyt. Teknisesti etenkin hahmojen suunnittelussa, kasvojen animoinnissa sekä efekteissä on onnistuttu mainiosti. Graafinen epätasaisuus on kuitenkin syyhyävän silmiin pistävää. Pelissä esiintyy useissa paikoissa suttuisia ja välkkyviä tekstuureja. Myös veden mallinnus on vaatimatonta ja jotkin yksityiskohdat kaipaisivat reunojen pehmennystä. Teknisen viimeistelemättömyyden huomaa erityisesti pelin lyhemmissä osioissa.

Lienee huonoa tuuriani, mutta peli lisäksi kaatui pari kertaa lataamisen aikana ja jälkimmäisellä kerralla – juuri ennen viimeistä loppuvastusta, tietenkin – tallennuksen korruptoituminen pakotti aloittamaan kentän alusta. Kampanjan juosta pyrähtää läpi noin kymmenessä tunnissa, minkä jälkeen uusi pelikerta on kiinni ainoastaan halukkuudesta kerätä pelin kaikki pokaalit. Studio on epätoivoisesti yrittänyt nostaa uudelleenpeluuarvoa kahtia jakautuvalla aikajanalla, mikä tapahtuu ensimmäisessä tehtävässä suoritettavasta valinnasta. Käytännössä erona kahden aikajanan välillä ovat kuitenkin vain muutamat välivideot ja hieman erilainen erikoistaito, joka liittyy salaisuuksien löytämiseen ja keräilyyn.

Wolfenstein: The New Order Dual-Wield

Arsenaalista löytyy aseita aina pistooleista laserleikkuriin. Pelissä saa myös kahden käden aseet (dual-wield), mikä auttaa paljon. Jos vihollisia on paljon, voit aina painaa napin pohjaan ja natsit lentävät kuuhun.

Taistelut onkin toteutettu hienosti. Voit valita menetkö hiiviskelemällä vai aseet laulaen kohti tuntematonta ja musiikit vaihtuvat tilanteen mukaan.

Wolfenstein: The New 3D?

Wolfenstein: The New Order sisältää viittauksia vanhaan Wolfenstein 3D:hen ja sitä on erään salapaikan kautta mahdollista päästä pelaamaan. Pelissä seikkaillaan niin sodanaikaisesta ympäristöstä keskitysleirille, vankiloihin ja kuun kautta Deathsheadin päälinnakkeeseen, jossa tapahtuu pelin loppuhuipennus. Pelissä saa tarinan edettyä yhteistyökumppaneita, tarkemmin sanottuna vastarintaliikkeen edustajia, jotka auttavat sankarin etenemisessä. Peli loppuu ehkäpä liian aikaisin ja pelaajassa saattaa herätä kysymys, tuoko kolmas osa sarjaan jatkoa vai ei.

Grafiikat, musiikit, ääninäyttely sekä juoni ovat pelin parasta antia. Liian lyhyeksi peli jää kokoonsa nähden, joka vie kovalevyllä hulppeat 50 gigatavua. Peli oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja suoraviivainen kokonaisuus, joka tarraa mukaansa, muttei laita sormea suuhun missään vaiheessa. Nähtäväksi jää miten William J. Blazkowiczin käy meidän tulevaisuudessamme.