Mopopoikien kuningassarja Trials saa jatkoa uuden sukupolven myötä. Trials Evolution ja Trials HD -pelien jälkeen on aika fuusioitua.

Trials Fusionia markkinoidaan intuitiivisella ja addiktoivalla pelimekaniikalla, jota on koristeltu seuraavan sukupolven ulkonäöllä ja merkittävillä sosiaalisilla ominaisuuksilla. Pelin kehitys on aloitettu suoraan uudelle raudalle, joten mahdollisuudet toteuttaa Trials-sarjan määrittelevin osa ovat käytännössä rajoittamattomat.

Eläytyvänä pelaajana en pidä siitä, että voin jakaa verkkoon tuloksia jatkuvasta kaatumisestani pyörän selästä tai hurjimmista surmanajoistani. Täten jätän arviostani pois edellä mainitut sosiaaliset ominaisuudet sekä pistetaulukot ja keskityn siihen, mikä pelissä on olennaista: ajamiseen.

Trials Fusionin sydän on sen oivallinen FMX-fysiikkamoottori, joka toimii yllättävän sujuvasti. Vasemmalla analogitatilla kallistellaan kuskin asentoa joko eteen tai taakse ja liipaisimilla kaasutellaan. Jarrun olemassaoloa ei tosimies tunnusta, joten pyörän ohjaaminen tapahtuu kivuttomasti kahdella sormella. Toisinaan pyörän selästä voi hypätä ja liitää kotkan lailla ilmassa. Ilmassa voi tehdä muitakin temppuja, jos mieli tekee, mutta havaitsin saavani riittävän hyvät pisteet suoriutumalla maaliin mahdollisimman nopeasti ja kaatumatta. Hauskana antikliimaksina maalin päästyään kuskia odottaa mitä karumpia kohtaloita, joissa törmätään seinään, pudotaan rotkoon tai vain räjähdetään kappaleiksi.

Kurssin, siis joukon ratoja, läpäistyään pelaaja saa uuden ajoneuvon. Alun pyörissä en havainnut merkittäviä eroja ajamisen kannalta, joten simulaattorista ei Trials Fusionin tapauksessa voida puhua. Pikemminkin peli on nopeatempoista ja spontaania arcade-huvittelua — se sopii minulle.

Sain arvioitavakseni pelin betaversion PC:lle, joten pieniä bugeja sopi odottaa. Esimerkiksi kuskin kallistaminen lakkasi toimimasta joissain radoissa ja se palautui vasta käytyäni valikossa. Samoin ruudunpäivitys tahmasi todella paljon vertikaalisen synkronoinnin ollessa päällä videoasetuksissa. Ironisesti 30-40 ruutua sekunnissa vierivä peli saattoi jopa auttaa parempiin suorituksiin, sillä tällöin peliaikaa täydelliseen ländäämiseen sai enemmän. Toki betan radat ovat sieltä helpoimmasta päästä peliä, joten missään vaiheessa en törmännyt esteeseen, jota en tavalla tai toisella olisi ylittänyt. Ajotekniikkojen hiominen onkin eräs miellyttävä osa peliä; vedätkö kaasu pohjassa läpi radan vai ajoitatko jokaiseen nousuun ja hyppyyn oikean asennon ja alastulon.

Trials Fusion Gameplay

Visuaaliselta ulosanniltaan peli maistuu ja vaaran tunnetta lisäävät erilaiset tapahtumat, joita matkan aikana sattuu eteen. Räjähdyksiä, lattian liikehdintää ja valtavia ilmavirtoja seuratessa ottaa pelaajaakin lähes sydämestä. Oi kunpa peliä voisi pelata ensimmäisen persoonan vinkkelistä Oculus Riftin kanssa? RedLynx, toteuttakaa tämä!

Betaversio ei odotetusti tarjoa kaikkia ominaisuuksia pelistä ja esimerkiksi moninpeli jäi kokematta. Täysversioon on myös luvassa rataeditori, joten pelattava ei tule loppumaan kesken. Vertailuna Trials Evolutionissa on yhteisön toimesta pelattavissa yli 650 000 rataa. Vastaavia lukuja lienee odotettavissa myös Fusionin suhteen.

Yksinpelinä Trials Fusion on todennäköisesti muutamien iltojen hupia, sillä en kokenut tarpeeksi mielenkiintoisena metsästää radoista kultamitaleja tai suorittaa haasteita. Ainoa koukku oli nähdä millainen viritys seuraava rata on ja mitä päätä huimaavaa siellä joutuu kokemaan. Näin ollen asetan Trials Fusionin niin kutsuttuun änärilootaan. Tänne kuuluvat ne pelit, joita pelataan kaverin kanssa sohvalla muutama tölkki valinnaista juomaa viereen avattuna. Suuria odotuksia Trials Fusionin täysversioon en aseta enkä peliä näillä näkymin tule itselleni ostamaan, mutta sohvapeli-iltamissa en epäröi tarttua pyörän sarviin, mikäli tilaisuus tulee.

Yhtäkkiä sain vision klassisesta Excite Bike -pyöräilypelistä 8-bittiselle Nintendolle. Ehkä kaivan jännäpyörän esiin pelattavaksi. Toisaalta, enpä tiedä – taidankin mennä revittelemään Yamahalla soramontulle.