Arvio: Submerged

[ingressi]Meri on kaikessa armottomuudessaan kaunis näyttämö tuhoutuneen kaupungin tutkimukselle.[/ingressi]

Vesi on neljästä peruselementistä usein se kiinnostavin, sillä sen avulla on helppo ilmaista niin tuhoa kuin pelastustakin. Rapturen vedenalainen kaupunkikeskus ensimmäisessä BioShockissa oli jopa poliittisesta kontekstistaan irrotettuna huomattavasti ahdistavampi kuin esimerkiksi auringon lämmössä kellivä post-apokalyptinen aavikko tai kaupunki.

Kolmen miehen muodostaman Uppercut Games -pelistudion neljäs suuri projekti Submerged esittelee pelaajille hukkuneen metropoliin, jota tutkimalla ei ole lainkaan yllättävää, että näidenkin tekijöiden taustat johtavat BioShock-sarjan pariin.

Submerged kertoo nuoresta Miku-tytöstä, joka ajelehtii vakavasti haavoittuneen veljensä kanssa hukkuneeseen kaupunkiin. Hylätyksi luultua kaupunkia asuttavat kuitenkin jo uudet isännät, jotka eivät vaikuta tyytyväisiltä saapuneisiin vieraisiinsa. Mikun tehtäväksi jää uhmata vierasta maailmaa ja pelastaa veljensä.

Submerged todistaa edelleen kaksi pelisuunnittelua koskevaa myyttiä vääräksi. Näiden ei toki pitäisi tulla yllätyksenä kellekään.

Ensiksi: pelin ei tarvitse sisältää väkivaltaa saati taistelumekaniikkaa ollakseen pelattava. Eteneminen on sujuvaa jo pelkästään Mikun veneillessä kaupungin eri paikoissa ja rakennusten seinillä kiipeillessä. Maailman tutkimiselta ei taistelua tai edes hiiviskelyä jää kaipaamaan, ja tällaisessa konseptissa ne tuntuisivat vain pakotetuilta ratkaisuilta. Sopivana vertailukohtana mieleen tulee Starbreeze Studiosin Brothers: A Tale of Two Sons, jonka avainteemoihin taisteluiden poissaolon ohella lukeutui myös huolenpito toisesta ihmisestä.

“Submerged esittelee pelaajille hukkuneen metropoliin, jota tutkimalla ei ole lainkaan yllättävää, että näidenkin tekijöiden taustat johtavat _BioShock_-sarjan pariin.”

Toiseksi: näyttävyys ei vaadi tarkimmilleen hiottuja tekstuureja ja taivaita hipovaa ruudunpäivitystä. Unreal-pelimoottorilla toteutetun Submergedin korkeuksia pilvenpiirtäjillään halkova veden varaan jäänyt kaupunki on eläväinen, raikas ja vastaanottava, mutta samalla myös omalla tavallaan hyytävä.

Auringon laskeuduttua palmujen peittämän rakennuksen katon taakse ajelehdin veneelläni samalla karttaa lukien, kun suuri valas nousi pintaan ja sukelsi takaisin aivan vieressäni. Toisinaan veneellä täyttä vauhtia ajaessani saattoi rinnalleni liittyä joukko pyöriäisiä.

Kaupungin karmivuutta korostaa päivän vaihtuminen yöksi, jolloin voi kuvitella jonkin suuren pahuuden nousevan horisontissa valmiina viimeistelemään työnsä. Harvoin peleissä pääsee todistamaan näin komean täysikuun valaisemaa maisemaa, minkä tehoa lisää kuunvalon terävä heijastuminen lainehtivan veden pinnasta.

Osaltaan Submergedin merimatkailu tuo vahvasti mieleen muun muassa The Legend of Zelda: Wind Wakerin, jonka suuren meren salaisuuksien kartoitus on toisinaan pääjuonenkin suorittamista hauskempaa. Kun pelin omat musiikit korvaa vielä Vangeliksen mestarillisella Conquest of Paradise -sävelteoksella, vetää kokemus vertoja jo mille tahansa AAA-pelille.

Arvio: Submerged

Valitettavasti heti veneestä poistuessa Submergedin pelaaminen latistuu mekaaniseksi suorittamiseksi, jossa Mikun on määrä hakea rakennuksen katolta sinne pudotetun tarvikelaatikon sisältö ja palata (automaattisesti) tukikohtaan hoitamaan veljeään.

Pelin kiipeiltävät rakennukset eroavat ulkomuodoltaan jonkin verran toisistaan, mutta niiden tutkimisen monotonisuudesta henkii kiirehdityn toteutuksen ikävä sivumaku. Kasvillisuuden valtaamat rakennukset eivät muutamia lintuja lukuun ottamatta sisällä lainkaan sitä samaa elämää, jota meri muutamia metrejä alapuolella kuhisee. Rakennusten sisälle ei myöskään pääse, mikä tekee niistä varsin persoonattomia objekteja. Kaupunki olisi niin paljon rikkaampi, mikäli esimerkiksi hotelleissa pääsisi kulkemaan vapaasti ja avaamaan päiväkirjoja ja muita jäännöksiä täällä kauan sitten asuneilta ihmisiltä.

Kun kaikki rakennukset on käyty läpi, on Mikun aika palata veljensä luo viimeisen kerran. Submerged on ohi parissa illassa, jonka jälkeen erillisessä tutkimustilassa voi peliin palata vielä etsimään loput kätketyt salaisuudet, joiden kuvakirjoitus avaa pala palalta pelin taustatarinaa.

Submergedin loppuratkaisu ilmaisee myös hyvällä – joskin ennalta-arvattavalla – tavalla sitä, kuinka suhtaudumme vieraisiin kansoihin, tai tässä tapauksessa elämänmuotoihin. Kun joukko mutantteja tarkkailee Mikun merimatkaa välinäytöksissä, ei pelaaja voi olla ajattelematta heitä uhkana olivat heidän oikeat motiivit mitä tahansa.

Ennakkoluuloilla kevyesti leikittelevä Submerged tiivistyy lämpimään sanomaan paremmasta huomisesta. Vaikka yhteiskunta ympäriltämme murentuisi, on tärkeintä pitää huolta heikommista. Tämän suhteen peli vain koskettelee pintaa, mutta toivottavasti se onnistuu antamaan muille kehittäjille inspiraatiota hyödyntää apokalyptisissa teemoissaan tuoreempaa kuvastoa.

Submerged on saatavilla PC:lle, PS4:lle ja Xbox Onelle.

https://www.youtube.com/watch?v=oHDYhMQklSQ