Arvio: Ori and the Blind Forest

[ingressi]Moon Studiosin debyyttijulkaisu ei arastele käyttää hyödykseen taiteellista ja tunteellista mielihyvää herättäviä tehokeinoja.[/ingressi]

En kuvailisi itseäni kovinkaan tunteelliseksi ihmiseksi. Tai ainakaan en näytä tunteitani kovin herkästi. Suomalainen mies ei itke tai jos itkee, niin vain yhden suolaisen ja hivenen maltaisen kyyneleen hävitessään Ruotsille jääkiekossa.

Se, mitä Moon Studios on Ori and the Blind Forestin kohdalla tehnyt, on jotain käsittämätöntä. Ei tarvinnut peliä pitkään pelata, kun ensimmäisen viiden minuutin aikana aloin itkua tuhertamaan. Ei sitä yhtä suolaista, vaan rehellistä silmien valumista ja niiskutusta. Miten ihmeessä he sen oikein tekivät?

Tarinan kertojana toimii ikivanha Henkipuu, joka suojelee Nibelin metsää ja ylläpitää sen tasapainoa. Tarinan alussa tuulisena yönä valkoinen lehti irtoaa Henkipuun oksistosta, ja lentää tuulen mukana pois. Nibelin metsässä asuva gorillaa muistuttava otus Naru löytää eksyneen pienokaisen. Tämä pienokainen on Ori, valkoinen vartijahenki. Naru adoptoi Orin ja kasvattaa tämän omanaan. Onnellisia vuosia ei kuitenkaan jatku loputtomiin, vaan Nibelin metsä alkaa vähitellen näivettyä ja kuolla, johtaen lopulta suureen draamaan, josta tarina käynnistyy.

Moon Studiosin kehittämä ja Microsoftin julkaisema Ori and the Blind Forest on kehittäjien mukaan rakkauskirje legendaarisille peleille, kuten Rayman, Super Metroid, The Legend of Zelda: A Link to the Past. Kehittäjät ovatkin selvästi tuon ajan kasvatteja, ja halusivat jäljitellä samaa taianomaisuutta Ori and the Blind Forestissa, jota itse taannoin kokivat edellä mainittuja pelejä pelatessaan.

Arvio: Ori and the Blind Forest

Moon Studios on siinä mielessä hivenen poikkeava studio, että kehittäjät sijaitsevat fyysisesti ympäri maailman mahdollistaen työskentelyn kullekin suotuisassa ympäristössä, jolloin yksilöt ovat luovimmillaan. Kehittäjät tulevatkin monista eri taustoista: Thomas Maller oli ennen Blizzardin elokuvallinen taiteilija Starcraft 2 -pelin kehityksessä, Gennadi Korol puolestaan oli vanhempi graafikko Animation Labissa.

Pääsääntöisesti Moon Studios rekrytoikin monilahjakkuuksia, joilla on ylitsepursuava intohimo luoda jotain sellaista kuin Ori and the Blind Forest. Koko tiimiä yhdistääkin innostus luoda alkuperäistä ja erilaista, eli juuri oman näköisiään pelejä. Tämä lieneekin syy indiekehittäjien ja -pelien määrän viimeaikaiselle kasvulle.

Teknisesti Ori and the Blind Forest on “metroidvania”, jossa eteenpäin päästäksesi sinun tulee kerätä jokin esine tai kyky ja palata aikaisemmin löytämääsi paikkaan myöhemmin. Pelissä on kuitenkin vahvemmin tasoloikkaa ja ripaus roolipelillisiä elementtejä. Kun nämä kaikki niputetaan erittäin tunnelmalliseen maailmaan, alkaakin paketti olla jo hyvä. Maailmasta mainittakon sen verran, että kaikki taustat, puut, puskat ja muut kappaleet joita pelin aikana näet, ovat ainutlaatuisuudessaan kuin maalauksia – jokainen taustan ja ympäristön osa on käsin piirretty.

Arvio: Ori and the Blind Forest

Niin graafisesti kuin audiovisuaalisestikin Ori and the Blind Forest uppoaa allekirjoittaneeseen kuin kuuma veitsi voihin. Ruudunpäivitys toimii erittäin tasaisesti, animaatiot ovat sulavia ja ohjattavuus lähestulkoon pikselintarkkaa. Tarkkoja kontrolleja tarvitaankin, sillä Ori and the Blind Forest haastaa paikoin pelaajan todella väkevästi, mutta sulavan ohjauksen ansiosta onnistumisesta saatava tyydytys on sitäkin suurempi.

Mainitsinko jo äänisuunnittelun? Nyt mainitsen, sillä se on absoluuttista karkkia korville! Välillä unohduin jo pelkästään alkuvalikkoon vain kuunnellakseni alun ääniraitaa edes hetken pidempään. Moon Studios onkin ottanut musiikin vahvaksi osaksi tunnelman luomista, ja lopputulos on erittäin vakuuttava. Ovathan musiikki ja äänimaailma liian usein allekirjoittaneen mielestä aliarvostettuja aspekteja tämän päivän pelisuunnittelussa.

“Moon Studios rekrytoikin monilahjakkuuksia, joilla on ylitsepursuava intohimo luoda jotain sellaista kuin Ori and the Blind Forest.”

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta äänisuunnittelusta toimii kullakin alueella soiva pelin teemaan ja tyyliin sopiva musiikki, joka vahvistaa alueen tunnelmaa. Varsinaisia isoja vastuksia pelissä ei ole, vaan lähimpänä tällaisia ovat kohdat, joissa kiivetään pakoon nousevaa vettä, juostaan pakoon laavaa tai vältellään vihamielistä huuhkajaa. Näissä kohtauksissa musiikki tempaa mukaansa virittäen pelaajan lähes täydellisesti tunnelmaan – “Nyt täytyy tsempata, nyt mennään, nyt mennään!” Kuoleminenkaan harvoin näissä tapauksissa pistää tuhisemaan kun fiilis on saatu sopivaksi – sitä vain haluaa yrittää uudestaan entistä paremmin tuloksin.

Moon Studios koki äänisuunnittelun niin tärkeäksi osaksi peliä, että tehtävään palkattiin säveltäjä Gareth Coker, joka on tunnettu mm. Continuum, inMomentum, Primal Carnage, The Spire -peleistä. Koko Orin ääniraita nauhoitettiinkin Nashvillen Music Recording -studiolla klassisen musiikin orkesterin johtamana.

Arvio: Ori and the Blind Forest

Miksi äänisuunnittelu sitten otettiin niin vakavasti Moon Studiosilla? He halusivat luoda jotain erilaista, mieleenpainuvaa ja koskettavaa. Digitaalisen, helpon ja nopean viihteen aikakautena vaikutuksen tekeminen vaatii enemmän. Musiikki ja äänimaailma näyttelevätkin suurta roolia tällä tunteisiin vetoavalla osa-alueella. Perinteistä narratiivia Ori and the Blind Forest ei tarjoa, vaan tarinaa kerrotaan ja viedään eteenpäin musiikin voimin. Henkipuun ja Sein dialogi on lähinnä tarinaa tukevaa tai täsmentävää eikä se pilaa tunnelmaa; tapahtuuhan kerronta muinaisella, jo kadonneella kielellä.

Jos Ori and the Blind Forestista poistaa musiikin, käteen jää keskinkertainen tasoloikka hyvällä ohjauksella ja maalauksellisella ulkoasulla. Väitänkin, että tinkimättömyys omasta visiosta ja erittäin vahva fokus äänimaailman luomisella ja yhteensovittamisella maalauksellisen ja yksityiskohtaisen graafiseen toteutukseen tekevät Ori and the Blind Forestista erityisen ainutlaatuisen kokemuksen.

Harva peli on aikaisemmin saanut mieleni rauhoittumaan kuin Thornfeltin suolla kirkkaaseen veteen pulahtaminen kiihdyttäen seuraavassa hetkessä pulssin ja refleksit äärimmilleen Orin kiivetessä nopeasti nousevaa vettä pakoon Ginso-puun sisällä aina rakkaan ystävän kuoleman tuottaman fyysisen kivun kokemiseen asti. Orista välittyvä tunneskaala on uskomattoman laaja; intensiivisistä tasoloikkasekvensseistä hetkessä henkeäsalpaavan kauniisiin ja paikoin jopa musertavan surullisiin tapahtumiin. Alun surun kyynelistä kuljetaan lopun onnen kyyneliin.

Kokonaisuutena Ori and the Blind Forest jäi pysyvästi mieleen kauneimpana ja tunnelmallisimpana pelinä ohittaen jopa Trine 2:n.

Ruutu pimenee ja lopputekstit lipuvat hiljalleen näytölle. Koitan epätoivoisesti pidätellä kyyneleitä, olenhan suorassa lähetyksessä. Uskomattoman kaunis tarina menettämisestä, ystävyydestä ja itsensä uhraamisesta, huomaan ajattelevani. Silmiini varmasti lensi kärpäsiä. Kuivaan kostuneita silmiäni.

Olen sanaton.

Ori and the Blind Forest ilmestyi 11. maaliskuuta PC:lle ja Xbox Onelle. Pelin koko musiikkiraita on kuunneltavissa Spotifyn kautta.