Tällä viikolla julkaistu ja kausipassin takaa avautuva uusi jakso tummanpuhuvan New Yorkin satuhahmojen visuaalista novellia The Wolf Among Us vierittää punaisen maton suuren lopetuksen eteen.

Kuten tähän mennessä tekemistäni arvioista on voinut selkeästi lukea, TellTalen The Wolf Among Us -sarja ei ole ainoastaan tuottanut erinomaisia pelikokemuksia vaan myös parantanut niitä episodi toisensa jälkeen. Tämä on tosipuhetta myös sarjan neljännen osan kanssa, joka tarjoaa sitä mitä sait viimeksikin – elokuvallista etsivän arkea moraalisilla valinnoilla maustettuna.

Luvassa on juonipaljastuksia ensimmäisestä kolmesta episodista. Pelaa ne ensin ja lue sitten.

Neljäs osa esittelee kolmannen osan lopussa pahasti haavoittuneen Fabletownin sheriffi Bigby Wolfin, joka ensimmäistä kertaa vieraili kuoleman porteilla. Hopealuoti on klassinen varuste taistelussa ihmissusia vastaan, niinpä se Bloody Maryn laukaisemana vie Bigbynkin heikkoon kuntoon. Onneksi kaikki selviää lääkärin kotikäynnillä, mutta hinta on suuri. Lähes kappaleiksi hajonnut Bigby saa ajattelemaan peliä taaksepäin ja pohtimaan olisiko ne kaikki konfliktit voinut jollain tapaa välttää? Ehkä tämä selviää seuraavalla pelikerralla. Mielenkiintoisena alitajuntaisena seurauksena pyrin haavoittumisen jälkeen välttämään turhan aggressiivista käyttäytymistä. Vain sen varalta, etten haavottaisi päähahmoa enempää. Onnistuiko se? Ei kovin hyvin. Tässä pelissä haasteellisinta on ehdottomasti maltillinen käyttäytyminen eikä se johdu itsestäni, sillä Bigby on tunnetusti kuin kärpäspaperia ongelmille. Tätä myös neljännen episodin lisänimi In Sheep’s Clothing kuvastaa. Teemme kaikkemme ollaksemme lampaita, mutta valheen naamiot riisuttuamme meistä paljastuu oikeita susia.

Wolf Among Us - Colin & Bigby

Wolf Among Us on edennyt draaman kaaressa siihen pisteeseen, jossa se ei voi enää esittää liikaa kysymyksiä, sillä nyt kaivataan jo vastauksia. Niitä satelee silti verrattain varovasti, jolloin varsinaiset paukut ammutaan viimeisessä osassa. Tai mahdollisesti kaikki jätetään auki. Hahmot etsivät yhä salaperäisen Crooked Manin hahmoa, joka tuntuu olevan samaan aikaan kaikkialla, muttei missään. Suurta finaalia lähestyessä muutamien hahmojen kanssa pidetyt vanhat kaunat on mahdollista haudata ja koin parhaaksi tehdä juuri niin. Odotan itse asiassa Bigbyn liittoutuvan erään tutun kirveenheiluttajan kanssa yhteen viimeisessä osassa päitä ja raajoja katkaisten.

Vastauksista ja valinnoista huolimatta juoni tuntuu liikkuvan pohjimmiltaan vain yhteen suuntaan, mutta viidennen osan twist lienee vielä mahdollista. Pitävätkö valintojen seuraukset vai latistuuko koko peli yhden loogisen lopun alle? Ennustan vain sen, että viimeisessä osassa veri lentää eikä vain Bigbyn tai pelaajan valintojen toimesta.

Crooked Manin olinpaikan selviäminen katkaisee sarjan toistaiseksi lyhimmältä tuntuvan osan. Se on ensisijaisesti alustus viimeistä episodia varten ja jos laatu parantuu entisestään, ei koko sarjalle voi antaa muuta kuin täydet pisteet. TellTale on jälleen kerran tehnyt jotain oikein, sillä kaltaiseni ihminen harvoin eläytyy täysin rinnoin satujen maailmaan.