Kauhu. Mitä tekisimmekään ilman kauhua? Ja miten tehdä indie-budjetilla kauhupeli, mutta säilyttää silti tyylilajille tärkeät uskottavuus ja pelottavuus. Eetu pelasi tässä kuussa julkaistua Five Nights at Freddy’s -peliä. Lue arviosta pelkäsikö hän sitä.

Ennen animduden kehittämää Five Nights at Freddy’s-peliä todellisen kauhun titteliä oli hallinnut Amnesia-sarja. Amnesiassa sinulla ei ollut aseita, ei kavereita eikä muita esineitä kuin lyhty, joka valaisi tietäsi sekä tavarat, joita poimit matkasi varrella sekä ajoittainen piilopaikka. Amnesia, kuten muutkin pelit, kävi ennen pitkää tylsäksi, kun sitä pelasi tai sen pelaamista katsoi liikaa; osasit odottaa, milloin ja mistä tulee mitäkin. Tähän helpotuksena tarjottiin Custom Story -mahdollisuus, jolla pääsi muokkaamaan pelin juonta haluamakseen.

Five Nights at Freddy’s muistuttaa Amnesiaa monessa asiassa paitsi, ettet pääse liikkumaan vapaasti. Tässäkään pelissä sinulla ei ole aseita, kavereita, tavaroita taikka piilopaikkaa. Apunasi sinulla on 11 turvakameraa, joista yksi ei toimi. Mainittakoon myös, että kustomoituja esineitä löytyy tähänkin peliin. Ei tosin samaan tapaan kuin Amnesiassa. Pelissä on kustomointimahdollisuus hieman rajoitetumpi.

Pelissä pienestä vartijankopistasi sinun täytyy pitää silmällä turvakameroita. Käytössäsi on erittäin rajoitettu määrä sähköä, jota voit käyttää yhdessä yössä (budjettileikkauksia, tiedät kyllä). Jos sähkö loppuu yöllä, et voi enää lukita ovia tai laittaa valoja päälle. Jos havaitset, että jokin on oudosti – esimerkiksi Freddy-karhu tai hänen kaverinsa eivät ole enää oikeilla paikoillaan, sinun täytyy tarkistaa turvakameroista missä ne ovat ja puolustautua sen mukaisesti! Kauhua, kauhua!

Indie-pelin ollessa kyseessä ei grafiikoita sovi verrattavan AAA-peleihin. Grafiikkabugeihin en toisaalta törmännyt, sillä pelissähän istut koko ajan kopissa, josta pääset katsomaan vain vasemmalle tai oikealle puolellesi liikkumatta pysyen. Peliä seurataan puoliksi suttuisen kamerakuvamateriaalin kautta, jolloin grafiikoita on hieman vaikeampi arvioida. Istuessasi vartijankopissa ainoa, mitä näet on vähän ulos molemmista ovista sekä työpisteesi. Grafiikat ovat kuitenkin laadukkaat indie-peliksi. Itse asiassa grafiikoiden ansiosta helvetin pelottavaa meininkiä on kehittäjä saanut aikaiseksi.

Five Nights at Freddy's

Voit liikkua kameroiden välillä nähdäksesi, missä on mitäkin, ja kun et ole kameroita katselemassa, sinulla on vartijankoppi käytössäsi. Vartijankopista löydät neljä painiketta, joista yksi sulkee oven vasemmalla, yksi oven oikealla ja kaksi muuta nappia kytkevät valot päälle ovien takana. Pelissä kerrotaan, että sinulla on kuollut kulma kameroissa, ja se katvekohta sattuu tietenkin olemaan juuri oviesi ulkopuolella. Tässä kohtaa esiin tulevat ovien taakse syttyvät valot. Näillä voit nähdä kaiken, mitä oviesi takana tapahtuu. Itse henkilökohtaisesti pidän uudesta mekaniikasta, koska se ei ole samanlainen kuten muissa samaa tyylisuuntaa edustavissa peleissä.

Toki vihollisia löytyy, jopa neljää erilaista. Kyseiset viholliset ovat antaneet ainakin allekirjoittaneelle paskahalvauksen taikka parin. Vihollisten nimet ovat Bonnie, Chica, Freddy ja Foxy. Vihollisten älykkyys vaihtelee vaikeustason mukaan. Bonnien hyökkäyskuvio on, että hän kiertelee talossa ja aika ajoin tulee vasemman ovesi taakse. Kuten mainittu, kameroilla on katvekohta juuri ovesi ulkopuolella, joten valoa todellakin kannattaa käyttää. Juuri valon avulla saat selville, onko Bonnie ovesi takana. Seuraavaksi on Chica, joka on yksi valopää, sillä hän tulee oikeanpuoleisen ovesi taakse odottaen, että vedät monitorisi esiin. Jos ovesi on auki tuossa vaiheessa, valmistaudu sydänkohtaukseen. Chica on myös ainoa vihollinen, joka suoraan näkyy oikeanpuoleisessa ikkunassa

Vihollisista Freddy on mielenkiintoisin, koska hänen käyttäytymistä on vaikein selittää. Freddy ei tapa sinua kun sähköä on vielä jäljellä, vaan hän korruptoi mielesi, väläyttäen pelaajalle kuvia kasvoistaan (joissa lukee “IT’S ME”). Freddy on kuin psykoaktiivinen karhu, joka on vain häiriötekijä, kunnes joku muu nappaa sinut. Jos sinulta loppuu virta, niin muut botit eivät enää osoita kiinnostustaan sinua kohtaan – sen jälkeen olet Freddyn armoilla. Foxy puolestaan on painajainen. Häntä pitää koko ajan seurata tai muuten hän ryntää esiripun takaa huoneeseesi ja yrittää läiskyttää läskibassoasi.

Eräänä huonona puolena pelissä ei ole minkäänlaista hiekkalaatikkotilaa (esim. kuolemattomuus, vihollisten kanssa pelleily jne.)

Five Nights at Freddy's

Pelin äänimaailma ei ole rikkaimmasta päästä. Olet yksin rakennuksessa paikallasi istuen. Mitä sinun edes pitäisi kuulla? Robottien liikkuminen paikasta toiseen on äänitetty metallisella kolinalla, jota on erittäin hyödyllistä kuunnella, mikäli haluat selviytyä. Pelin tunnelma on tarkasti punnittu ambient-äänillä. Olet rakennuksessa, miksi siis taustalla ei kuuluisi esimerkiksi sähkön huminaa? Animatroni keittiössä? Lisää metallin kolistelua. Vaikka äänimaailma ei pelissä pääse oikeuksiinsa kunnolla, peliympäristön tuottamat vähäisetkin äänet ovat keskivertoa parempia tunnelmanluojia.

Yhteenvetona Five Nights at Freddy’s on mahtava kauhugenren peli, mikäli olet kauhupeleistä kiinnostunut. Toisin kuin muut pelit, olet rajoitettu yhteen paikkaan. Useista muista indie-peleistä, jotka keksivät pyörän koko ajan uudelleen, poiketen tämä peli on oikeasti uudenlainen ja se on hyvä.

Kerrotaan loppuun vielä, mitä muualla pelistä on sanottu:

“Tiedän jo, että tulen saamaan sydänkohtauksen saadessani mahdollisuuden pelata tätä, __mutta se miten tämä peli on tehty ja suunniteltu tekee pelistä ohittamattoman elämyksen, vaikka se estäisi sinua nukkumasta viikkoon…”

“Slenderin aika on ohi. Freddyn aika on koittanut…”_

“Huusin kuin pikkutyttö ja herätin vaimoni.“