1979 Revolution

[ingressi]1979 Revolution hämärtää entisestään opetuksellisen ja viihteellisen pelin rajoja. Historian luotaamisessa dramaattisin keinoin se ei valista Iranin tärkeistä tapahtumista vain yhdestä näkökulmasta. Kun tapahtumat eskaloituvat armeijan esiinmarssiin mielenosoituksessa, oletko valmis heittämään kiven?[/ingressi]

Laihaksi jääneen joukkorahoituskampanjan ja muiden ongelmien jälkeen Navid ja** Vassiliki Khonsarin** luotsaama iNK Stories on saanut yhdessä N-Fusion Interactiven kanssa valmiiksi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan osan kunnianhimoisesta 1979 Revolution -pelisarjasta. Miten se täyttää saappaansa?

Iranissa peli on koettu valtiota vastustavaksi propagandaksi jopa siinä määrin, että maassa toimiva National Foundation for Computer Games on varoittanut iranilaisia perheitä ostamasta peliä, sillä se voisi pahimmassa tapauksessa turmella nuorison mielen. Järjestö on myös ilmoittanut aloittaneensa kampanjan estääkseen käyttäjien pääsyn peliä myyville verkkosivustoille.

Kuten rock-musiikki ennen valtavirtaistumistaan, myös 1979 Revolution taiteilee kaikessa oletetussa paheellisuudessaan veitsen reunalla. Tästä kertoo sekin, että historiallista tarkkuutta vaaliva projekti on joutunut pitämään useat tietolähteensä nimettöminä turvallisuussyistä. Lopputekstit ovat karua luettavaa eikä vähiten sarjan epävarman tulevaisuuden vuoksi. Pelin lähestymistapa on eittämättä vaikea pala myös sijoittajille.

1979 Revolutionin tapahtumien konteksti oli länsimaalaisille verrattain tuntematon ennen Ben Affleckin ohjaamaa ja tähdittämää sekä Oscar-palkittua elokuvaa Argo (2012), joka käsitteli myös tähän peliin kaavailtua Yhdysvaltain panttivankikriisiä.

Sarjan ensimmäinen osa Black Friday alkaa syyskuun 1978 tapahtumista, jolloin päähenkilö Reza Shirazi palaa Iranin pääkaupunkiin, Teheraniin, oltuaan Euroopassa opiskelemassa. Julkaisua edeltäneessä trailerissakin nähdyt katsaukset tulevaisuuteen näyttävät kuinka Rezaa kuulustellaan rankoin ottein poliittisten vankien säilytyspaikkana tunnetuksi tulleessa Evinin vankilassa muutamaa vuotta myöhemmin. Kuulustelijana toimii vankilanjohtaja Asadollah Lajevardi, jonka tiedetään oikeassa elämässä syyllistyneen lukuisiin ihmisoikeusrikkomuksiin muun muassa vankeja kiduttaen ja teloittaen. Lajevardin käsittely on armotonta myös pelissä: alun kuulustelu onnistuu tuntumaan aidosti painostavalta. Henkisesti se laittaa koville vasta lopussa.

1979 Revolution

Oivaltavana ratkaisuna 1979 Revolution välttää poliittisten linjanvetojen ja mustavalkoisen aseenteellisuuden karikot. Vallankumouksen vaiheita kameransa avulla dokumentoiva Reza on puolueeton hahmo, jota eri voimat repivät kukin omiin suuntiinsa. Hän ei ole selkeästi hallituksen eikä vallankumouksellisten puolella, mikä toimii lähtökohtana monille eteen tuleville valinnoille.

Poikkeuksellisen kiinnostavan Rezan hahmosta ja hänen suhteestaan pelin tarinaan tekee saapuminen tietämättömänä, keskelle kuumottavaa tilannetta. Tällä tavoin pelaajalle ei välittömästi anneta kokonaiskuvaa tapahtumista, vaan salaisuudet aukeavat kärsivällisellä kuuntelemisella, kuvaamisella ja lukemisella. Kontrastia tapahtumien hektiseen asetelmaan korostetaan rajaamalla esimerkiksi aikaa, jonka puitteissa keskustelun aikana esiintyvät valinnat on tehtävä.

Klassinen Telltalen peleistä tutuksi tullut tehokeino toimii tälläkin kertaa. Eikä valintoja olisi edes realistista jäädä pohtimaan loputtomiin, sillä niin epäkuolleiden invaasion kuin tulenarkojen yhteiskunnallisten ja poliittisten konfliktien aikana päätöksiä on tehtävä vaistojen varassa. Internet onkin pelin julkaisun jälkeen tarjonnut lukuisia herkullisia tilannekuvia, joissa pelaajat havaitsevat epähuomiossa valinneensa heille epämieluisan tien. Keskeinen kysymys on tälläkin kertaa moraalinen: onko oikeita valintoja? Pidänkö kiven itselläni vai heitänkö sen? Antaudunko uuden järjestyksen viekoittelevaan hurmioon vai tuenko vanhaa johtoa?

Realisminsa turvin 1979 Revolution pyrkii nousemaan muiden saman tyylisuunnan edustajien yläpuolelle siinä jopa onnistuen. Mielenosoittajien seassa otettujen pelin sisäisten kuvien rinnalle nostetaan aitoja uutiskuvia lähes 40 vuoden takaa. Tämän lisäksi mukaansa voi poimia vallankumouksen keskeisten henkilöiden puheita ja katkelmia haastatteluista salaa maahantuoduille C-kaseteille äänitettynä.

Kuvat tunnetusti ilmaisevat asiat tekstiä voimakkaammin: valokuvat näyttävät, miten iranilaiset joutuivat jonottamaan kadulla polttoainetta tai kuinka lääkärit hoitivat mellakoissa haavoittuneita ihmisiä. Shirazin perheen kotoa löytyvät vuosina 1940–79 kuvatut oikeat kotivideot tuovat suttuisuudestaan huolimatta lisää syvyyttä hahmoihin ja saavat niin ikään hetkeksi pysähtymään. Todellisten tapahtumien virtaaminen pelin sisälle on aina kiehtovaa ja juuri edellä mainituista asioista on havaittavissa 1979 Revolutionin fokus.

National Foundation for Computer Games on varoittanut iranilaisia perheitä ostamasta peliä, sillä se voisi pahimmassa tapauksessa turmella nuorison mielen

Kaltaiselleni vieraista kulttuureista innostuneelle tavattoman suuri kiinnostuksen kohde on myös pelissä esitelty iranilainen Taarof-etiketti, jonka mukaan tarjotusta asiasta tai palveluksesta tulisi ensin kieltäytyä kohteliaasti kolme kertaa ennen hyväksymistä. Löytyypä erään tapahtumapaikan seiniltä myös yksityiskohtainen ohje islamilaisen rukoushetken suorittamiseen.

Runsaaseen tutkimukseen painottuvat pelit kompastuvat usein tutkimuksellisten ja toiminnallisten kohtien tasapainottomuuteen eikä 1979 Revolution ole tässä poikkeus. Ensimmäisen osan harvakseltaan esiintyvissä QTE-toimintakohtauksissa väistellään nyrkiniskuja, irtaimistoa ja sotilaiden luoteja. Kohtaukset tuntuvat yksinkertaisuudessaan ja toistavuudessaan enemmän rasitteelta kuin The Wolf Among Usin petokohtausten tai Heavy Rainin piinaavan sormenleikkuun tavoin peliin aitoa lisäarvoa tuovilta elementeiltä. Eräässä kohtauksessa mellakassa haavoittuneen haavojen sitominen astetta oudosti käyttäytyvällä sideharsolla muistuttaa puolestaan ikävästi niistä pienistä säröistä, joita kiireellinen kehitystahti tai huolimaton graafinen toteutus saattavat jälkeensä jättää. Lopputulosta ne eivät onneksi pilaa.

Yhtäkkiä mieleeni muistui 1979 Revolutionin sarjakuvamaisen grafiikan ansiosta erinomainen viisiosainen seikkailusarja Cognition muutaman vuoden takaa, jonka kekseliäs tapa hyödyntää päähenkilö Erica Reedin telepaattisia kykyjä rikosten selvittämisessä kantoi komeasti alusta loppuun. 1979 Revolutionin vastaava koukku on historian tuntemus, minkä osalta toivon jatkossa runsaampaa pelimekaniikoihin liittyvää panostamista kuin vain ohjattua kameran käyttöä ja taukovalikon takaa löytyvien uutispätkien tutkimista.

1979 Revolutionin tulevaisuus on toistaiseksi epävarmalla pohjalla. Vielä viime vuonna tekijöillä oli suunnittelupöydällä kolme kautta (9 jaksoa), joiden päätteeksi langat vedettäisiin yhteen pelaajan seikkailtua usean eri pelattavan hahmon voimin läpi Iranin lähihistorian. Olisi sääli, mikäli Black Friday jäisi sarjan ainoaksi ja viimeiseksi osaksi. Elätänkin pientä toivoa siitä, että iNK Stories olisi esimerkillään avannut uusia ovia tarinallisten seikkailupelien ja historiankertomuksen saralla. Myös asenteiden länsimaissa käydessä alati negatiivisemmiksi Lähi-itää kohtaan eivät pelillistetyt historian oppitunnit olisi vahingoksi.

Kiehtovia tarinoita löytyy toki myös Iranin ulkopuolelta alkaen vaikkapa kohta 100 ikävuotta juhlivan rakkaan kotimaamme itsenäistymisen ajasta ja seuranneesta sisällissodasta. Jäämme odottamaan sitä suomalaista pelistudiota, joka uskaltaa tarttua 1979 Revolutionin jättämään haasteeseen.

1979 Revolution_ on saatavilla PC:lle ja Macille. Lue viime vuonna tekemämme haastattelu pelisuunnittelija Navid Khonsarin kanssa _täältä_._

https://www.youtube.com/watch?v=_50OJ1uuGoc