Ensin tulivat vihaiset linnut – nyt äkkipikaisia ovat viikingit, mitä vielä. Eivätkä mitkä tahansa pohjanmiehet, vaan rynnäkkökiväärein varustautuneet vieraan ulottuvuuden sarvipäät jyväskyläläisen Sieidin ensimmäisessä PC-pelissä Gunnheim.

Gunnheim yrittää vallata markkinoilta nurkkausta, jonne on paljon tungosta, mutta vain vähän todellisia onnistujia: sohvamoninpelit. Tavoite on hieno, sillä mikä olisi parempi esimerkki pelaamisen sosiaalisuudesta kuin neljä kaverusta saman katon alla yhden pelin parissa. Ilmeisinä vaikutteina mieleen tulevat suositun Metal Slug -sarjan pelit sekä tuoreempi Broforce. Gunnheimissa ei tosin vannota Yhdysvaltain lipun nimeen, mutta aseet laulavat silti tauotta ja kuolema koittaa etenkin yksin pelatessa lähes jatkuvasti.

Steam Greenlightin konseptisivun tiivistelmä Gunnheimin taustakertomuksesta on kaiken sanaleikkinsä takaa melko veikeää luettavaa.

The fragile balance between the divine worlds is about to be trashed big time when the undisputed leader of the damned kicks the holiday gear on. Intoxicated by power and hedonistic pleasures the King of the Death starts throwing the party so mighty that even the halls of damnation start to tear apart from the infernal bass sounds deeper than hell itself…

Sain tilaisuuden pelitestata Gunnheimia Sieidin toimitiloissa viime perjantaina ja tämän artikkelin kannalta se oli palkitsevaa, sillä peli ei vielä tässä vaiheessa sovellu juurikaan yksin pelattavaksi, ellei vain kehitysversion päävalikossa sijaitsevia asetuksia muuta kevyempään suuntaan. Tiivis moninpeli on se, mitä tarvitset. Yhdestä neljään pelaajan ohjaamaa pohjanmiestä laskeutuvat pimeimmästä Valhallasta, keräävät parannuksia aseisiin ja terveyteen sekä yrittävät selviytyä lukuisista vihollisaalloista. Vihollisia on vain muutamaa eri tyyppiä ja demokentän lopun päävastus tuo hieman mieleen The Legend of Zelda -seikkailut.

Gunnheim #2

Ensimmäisenä Gunnheimissa katse kohdistuu pelin visuaaliseen ilmeeseen, joka on sangen pirteä ja värikäs luoden kontrastin runsaalle väkivaltaisuudelle. Juuri sellainen kontrasti on hyvä, joskaan ei uniikki valttikortti kun halutaan erottautua massasta. Ehkä viikingit saavat jatkokehityksen myötä osakseen hieman persoonallisuutta, sillä tekijät lupaavat peliin useita hahmoluokkia, joista kehitysversiossa pelataan Berserker-luokalla.

Varhaiseksi versioksi pelin vaikeustaso on jo kohdallaan lukuun ottamatta päävastusta, jonka hurjaa määrää terveyspisteitä ei veroteta noin vain ilman päivityksillä kerättyä tehokkaampaa arsenaalia. Taktisesti rivissä eteneminen palkitsee erityisesti siltoja ylittäessä, sillä viikingit vahingoittuvat myös omista ammuksista. Pelissä on ehdottomasti tilaa runsaammalle taktiselle lähestymiselle esimerkiksi tuhoutuvan ympäristön ja erilaisten hyödynnettävien esineiden kautta. Asiaan kuuluvia bugejakin esiintyi hahmojen upotessa toisinaan maan sisään.

Alustavalinnastaan huolimatta peli vaikuttaa ja tuntuu selvästi myös konsoleille sopivaksi, joten ehkä tulevaisuudessa näemme peliä myös Steamin ulkopuolella. Verkkopelistä ei vielä ole tietoa, mikä olisi epäilemättä yhtä hauskaa kunhan pelikaverinsa voi valikoida anonyymien ilonpilaajien sijasta.

Gunnheim tarjoaa oivan piristeen Suomen mobiilipainotteisessa pelitarjonnassa iskien hienosti siihen hermopisteeseen miksi usein pelaamme sohvalla kavereiden kanssa: jakaaksemme onnistumisen ja pettymyksen hetket hyvän syömisen ja juotavan kera. Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä vastaavan kaltaisia projekteja enempi, sillä usein tuntuu siltä kuin ainoat valtamedioille uutisoinnin arvoiset pelit ovat helposti lähestyttäviä mobiilipelejä. Kautta ylijumala Odinin sellainen peli ei vetele!