Alkujaan Grand Theft Auton haastajaksi pyrkinyt pelisarja on sittemmin löytänyt oman muottinsa parodisoinnin ja huumorin kyllästämänä. Volition on kehittänyt jo lukuisia Saints Row -pelejä, ja tällä kertaan mukaan astuu myös High Voltage Software. Pelisarjan uusin luomus nojaa edelleen vahvasti huumorielementteihin, mutta ovatko kehittäjät vielä keksineet uusia temppuja viihdyttääkseen pelaajakansaa?

Gat Out of Hell alkaa aiemmista osista tutun Kinzien syntymäpäiviltä, jossa hahmokaarti leikkii Ouija-laudalla. Tämä jenkkileffoista tuttu spiritismi-kapistus alkaa jutella omiaan ja lopulta kaappaa aikaisempien pelien päähahmon, entisen Maapallon herra presidentin syövereihinsä. Kaappaajaksi osoittautuu itse Saatana, joka on aikeissa naittaa presidentin tyttärelleen, ja tämän vuoksi Gat ja Kinzie päättävät lähteä helvettiin pistämään asiat kuntoon.

Tällä kertaa Gat Out of Hell tarjoaa aivan uudenveroisen kaupungin tutkittavaksi, sillä ihmiset on korvattu vaeltelevilla syntisillä, autot ovat helvetillisen näköisiä ja jostain syystä myös ovettomia. Korkeuserot vaihtelevat suuresti pilvenpiirtäjien, kallioiden ja suurien monttujen välillä. Pelin suurin yksittäinen parannus on kuitenkin lentäminen. Enkelin siivet saatuaan Gat ja Kinzie pystyvät pienissä fysiikan asettamissa rajoissa lentämään ympäri kaupunkia. Lentäminen on Saints Row IV:n tapaan yksi kyky lisää hahmon kykyvarastoon, ja sitä voi pelin edetessä kehittää monin tavoin. Muut kyvyt ovatkin sitten suurin piirtein vanhan kierrätystä erilaisilla efekteillä.

Saints Row IV #2

Hahmoa voi parantaa päivityksillä, joita saa avattua valuuttaa ja taitotasoa vastaan. Päivitysten lisäksi kykyjen kehitys maksaa sielupisteitä, joita on edellisen osan tavoin ripoteltu ympäri kaupunkia vajaat 1000 kpl. Näiden pisteiden keräily oli aikaisemmin lystiä, mutta on sittemmin muuttunut puuduttavaksi toistoksi. Pelistä löytyy lisäksi monia muitakin keräilykohteita, kuten piilotettuja riimuja, kirjoja ja aarrearkkuja. Gat out of Hell on siis tällä saralla perfektionistin unelma – tai painajainen. Aseistus on jälleen uusittu lähes täydellisesti, ja pelistä löytyy mitä mielikuvituksellisimpiä paukuttimia. Esimerkkinä vaikkapa nojatuoli kahdella minitykillä ja raketeilla varustettuna.

Aktiviteetit kuten “Survival”, “Insurance Fraud” ja “Mayhem” ovat aikaisemmista osista tuttuja, mutta muutama uusikin on saatu mukaan. Hellblazing-aktiviteetissa lennetään checkpoint-pallojen läpi ympäri kaupunkia aikarajan puitteissa. Salvationissa kerätään taivaalta putoavia sieluja ennen pohjakosketusta. Peli ei tällä kertaa sisällä lainkaan tarinallisia tehtäviä, vaan kerrontaa kuljetetaan välivideoilla ja niiden jälkeisillä mahdollisilla pikkutehtävillä, jotka aktivoituvat tietyn määrän aktiviteetteja suoritettaessa. Edistyminen ilmoitetaan ruudun vasempaan yläkulmaan sijoitetulla mittarilla. Toimintatapa tuntuu pidemmän päälle saman asian jauhamiselta, ja esimerkiksi Hellblazing-tehtävissä vaikeustaso on muutamia kertoja ollut niin korkea, että raivon kipinät ovat tehneet pelaamisesta helvettiä – kirjaimellisesti. Onneksi näitä tiettyjä aktiviteetteja ei ole pakko läpäistä, mikäli mittaria nostaa muilla tavoin.

Saints Row IV

Gat out of Hell tarjoaa Saints Row -tyyliin totuttua huumoria, mutta sitäkin vähissä määrin tarinan vähyyden vuoksi. Aktiviteetit ovat suuressa osassa, ja niitä on puuduttava pelata, koska vaihtelua ei ole luvassa kovinkaan paljon. Ajoneuvot ovat yhtä tyhjän kanssa, kuten aikaisemmassakin osassa. Kukapa haluaisi ajaa autolla kun voi lentää tai juosta kahta kauheammin? Vaikka peli onkin “vain” itsenäinen lisäosa, se jää auttamatta yksitoikkoiseksi ja lyhyeksi kokemukseksi, mutta oikeassa mielentilassa onnistuu tarjoamaan addiktoivaa keräiltävää tunneiksi. Gat out of Hell tarjoaa monia hauskoja hetkiä, mutta edeltäjiensä rinnalle se ei yllä millään tasolla.

Toivon, että pelisarjan seuraava osa tarjoaa täyden pelin verran sisältöä ja tarinaa eivätkä kehittäjät jatka pikkupelien tehtailua. Vaihtoehtona voisi myös olla laittaa uutta pelisarjaa kehityksen alle. Sarja toistaa tällä hetkellä aivan liikaa itseään eikä tie toivottavasti jatku tähän suuntaan.