Tunnustan, olen suuri Resident Evil -sarjan fani. Saadessani tuoreen Resident Evil HD:n Steamin kirjastooni olin hyvin innoissani, sillä omistan jo sarjasta osat 1-6, joista olen nauttinut täysin rinnoin. Ainoan poikkeuksen tekee Resident Evil 5, josta tekoäly teki hankalan pelattavan. Asennettuani Capcomin uudelleenmasteroiman ensimmäisen Resident Evilin yllätyin erityisesti siitä, miten hienosti jo pelin alku oli toteutettu.

Resident Evil HD jatkaa samaa kaavaa kuin vuonna 1996 PS1:lle julkaistu alkuperäinen versio ja vuonna 2002 Nintendo Gamecubelle julkaistu uusversio muutamalla lisähöysteellä. Peli sisältää samat esineet ja asiat mitä edeltäjissään, mutta valotetaan hieman tietämättömille.

Tarinassa Raccoon Cityn laitamilla sijaitsevilla vuorilla tapahtunutta S.T.A.R.S (Special Tactics and Rescue Service) -yksikön Bravo Teamin katoamista lähetetään tutkimaan saman yksikön Alpha Team, johon kuuluvat Albert Wesker, Jill Valentine, Barry Burton, Joseph Frost, Chris Redfield ja Brad Vickers. Pelissä kyseinen tapahtuma kulkee nimellä The Mansion Incident. Alkuvideossa näytetään kuinka kyseinen tiimi lähetetään tapahtumapaikalle, missä sattuu ja tapahtuu. Lopulta tiimi päätyy autioon kartanoon, johon pelin tapahtumat sijoittuvat. Valittavina pelihahmoina toimivat edellä mainitun joukkion Jill Valentine ja Chris Redfield.

Graafisesti varsinkin täysillä asetuksilla peli näyttää upealta. Gamecuben versiosta otettu grafiikka samoine karttoineen ja inventaarioineen oli jo näyttävää, jota pieni HD-lisä vain parantaa. Pelistä kuitenkin huomaa sen, että muutamat taustat suttuisuudessaan eivät ole niin hyvin viimeisteltyjä, mikä oli pettymys. Toivon, että Capcom korjaa asian mahdollisissa päivityksissä.

Ensimmäistä kertaa peliä käynnistäessäni pelkäsin, että tuleeko pelaamisesta yhtään mitään, jos siinä on vanhan liiton tankkikontrollit. Uusitut kontrollit ovat upeat. Peliä pystyy myös pelaamaan näppäimistöllä ja hiirellä, mikä tuo hieman uutta säväystä Resident Eviliin. Xbox 360:n ohjaimella pelatessani huomasin, miten hyvin ohjain toimi – termi “plug & play” toimii tässäkin tilanteessa ja ohjaustapaa voi vaihtaa parempaan lennosta.

Vaikeusasteiden valinta

Pelin vaikeustasosta mainittakon, että virheet kostautuvat ikävästi, mikä on tyypillistä Resident Eviliä. Vaikeustason valinta olisi voitu tehdä paremmaksi lisäämällä vanhat valikot näille. Vaikeustasoiksi löytyvät seuraavat hämmentävät valinnat: “Like climbing a mountain. Fullfilling, but takes a lot of work”, “Like going on a hike. Good exercise, but not too strenuous.” sekä “Like taking a walk. You can relax and enjoy yourself.”.

Musiikkiin ja äänimaailmaan on panostettu enemmän luoden peliin todellisen kauhumeiningin. Pelatessani 7.1 Surround -kuulokkeilla pääsin todelliseen fiilikseen zombien örähtäessä tai muuta hasardia tapahtuessa. Myös ääninäyttelyä on paranneltu alkuperäisestä, mikä on omasta mielestäni hyvä asia. Hahmojen puhe oli hieman tönkköä alkuperäisessä versiossa, mutta tässä se sointuu paremmin hahmon persoonaan.

Yhteenvetona peli on erinomainen uusversiointi, josta on suositeltava lähteä liikkeelle sarjaan tutustuttaessa. PC-version kanssa samaan aikaan ilmestyvät myös konsoliversiot molempien nykyisten sukupolvien laitteille, joten sohvapelaajatkaan eivät jää huvista paitsi.