Abigail Walker on narkomaani ja supersankaritar vasten tahtoaan – kauniisti sanottuna Yhdysvaltain länsirannikon vaarallisin nainen. Ponteva premissi lupaa paljon, mutta myös antaa. Suositun Infamous-kaanonin uusin osa First Light saapui PlayStation Plus -jäsenyyden myötä tililleni kuukauden ilmaispelinä, joten kerrankin voin osoittaa Sonylle kiitokset oivallisesta valinnasta. Lue eteenpäin, mikäli mietit pitäisikö sinun maksaa siitä?

Takaumia kerronnassa runsaasti hyödyntävä tarina sijoittuu nykyajassa Curdun Cayn vankilaan ja kahden vuoden takaisessa menneisyydessä Seattlen kaupunkiin. Pulaan joutuneen neidon trooppi kääntyy päälaelleen kun venäläiset Akura-jengin rikolliset kaappaavat Abigailista tämän nuoruuden ajan huolta pitäneen Brent-veljen sisarusten yrittäessä paeta rajan yli Kanadaan, jonne totalitaarisen D.U.P:n poliisivoimien ojentava käsi ei yllä.

Infamous Second Sonin Delsin Rowen tavoin Abigail pystyy nopeasti taltuttamaan isommankin joukon vastustajia, minkä lisäksi hän voi tiukan paikan tullen paeta paikalta ottamalla vauhtia reitillä sykkivistä neonportaaleista. Toisinaan pakeneminen kannattaakin ja sitä ilmaistaan värikylläisyyden vähenemisenä peliruudulta. Kuollessasi maailma menettää värinsä, vai? Visuaalisesti neonvoimien käyttö ja kaupungissa tuhon kylväminen ovat vaikuttavaa, josta mieleeni jäivät erityisesti irtaimistoa ilmaan kohottava singulariteetti-isku sekä erääseen tehtävään liittynyt poliisien houkuttelu usean auton räjäyttämisellä. Täysin maan tasalle ei kaupunkia tietenkään saa, sillä rakennukset ovat immuuneja vahingolle ja siviilitkään eivät kaltoin kohtelusta välitä. Hyvänä puolena visuaalinen karkelointi ei mene yli, kuten esimerkiksi Bayonettan kanssa.

En pääse tarpeeksi usein toteamaan tätä, mutta Sucker Punch on onnistunut luomaan helposti lähestyttävän supersankarihahmon, jollaiset ovat liian harvassa. Menneisyyden haamujen vainoaman Abigailin tarina onnettomuudesta ja kostosta vie mukanaan. Kärsivän hahmon puolelle asettuu vielä vahvemmin kun juonen pahikseksi paljastuu katala ja manipuloiva huumeidenvälittäjä. Kuluneena juoneen käänteenä Abigailin todelliset voimat ovat olleet koko ajan piilossa, josta vain aito viha voi ne herättää. Tekijöiden olettaisi lukeneen tarpeeksi sarjakuvia keksiäkseen parempiakin liipaisimia herääville voimille. Nyt kömpelö sivujuonne tuo mieleen lähinnä sisällöllisesti latteat oikeuspornoelokuvat.

Hyökkäämällä sekä järjestäytynyttä rikollisuutta että poliisivaltaa vastaan, punkkarityyliin puettu Abigail ilmaisee voimakasta kapinallisuutta auktoriteettia vastaan. Eräs First Lightin voimavara onkin sen itsetietoinen anarkismi, jota muutoin erinomaisessa tarinassa hyödynnetään valitettavan ohuesti. Hauskana yhteensattumana Seattle on myös 1990-luvulla musiikin valtavirtaan ponnistaneen grungen synnyinkaupunki. Angsti ja Seattlen kaupunki kulkevat populaarikulttuurissa luontevasti käsi kädessä.

Pääjuonen seuraamisen ohella pelissä voi suorittaa lumenien (hohtavia valoilmiöitä) metsästämistä, rikollisten (ja poliisien) autojen tuhoamista, siviilien pelastamista sekä graffitien maalaamista. Näiden tarkoitus on tarjota lisää kykypisteitä ja avata erilaisia päivityksiä, mutta vaikeustason pysyessä koko pelin ajan kohtuullisena, ei Abigailin voimia ole mielekästä kehittää loppuun asti. Koska pelissä ei ole varsinaisia isompia vastuksia muutamaa taistelukopteria lukuun ottamatta, pärjäsin normaalilla vaikeusasteella vaivatta loppuun saakka.

Peliympäristönä värikäs Seattle jää valitettavan hengettömäksi eikä pelin lopun putkijuoksu lumisessa maastossa paranna kokemusta. Nekin ovat kuitenkin nautinnollisempia kohtia pelissä kuin Curdun Cayn vankilassa tapahtuvat toistuvat ja ylipitkät taisteluharjoitukset hologrammeja vastaan. Toistuva ongelma avoimen maailman peleissä on ironisesti niiden avoimuus, joka myös First Lightissa jää teknisesti vaatimattomaksi. En kiinnostunut lainkaan kaupungin tutkimisesta, vaan päätin kartan avulla luovia mahdollisimman nopeasti seuraavaan kohteeseen.

Muutamista sudenkuopistaan huolimatta kestoltaan lyhyehkö First Light toimii hyvänä ja intensiivisenä välipalana, joka ehdottomasti ansaitsee jatkoa. Mikäli Sucker Punch päättää panostaa sarjan seuraavaan osaan huolellisesti elävöitetyllä kaupungilla, ajatuksia herättävällä tarinalla ja uskottavilla hahmoilla, saavat he minusta sarjan lojaalin fanin. Viimeinen näytös antaa odottamisen aihetta.