Matkusta avaruuteen, he sanoivat. Koe elämyksiä, he sanoivat. Kirjoita itse tarinasi, he sanoivat.

Elegy for a Dead World antaa pelaajan jättää oman kädenjälkensä pelimaailmaan, mikä ei ole sinänsä uusi asia, mutta tekijä Dejobaan Games on onnistunut toteuttamaan ideasta yksinkertaisen indie-pelin sangen mielenkiintoisella tavalla. Pelissä olet avaruuden matkaaja, joka on lähetetty tutkimaan kauan sitten unohtuneiden sivilisaatioiden hylkäämiä planeettoja – tässä kohtaa narratiivi keskeytyy lopun jäädessä harteillesi. Portaalien kautta laskeudut autioille planeetoille kirjoittamaan omia tarinoitasi, jotka joko perustuvat täydennettäviin teksteihin tai täysin vapaaseen tulkintaan. Tarjolla on myös kielioppiharjoituksia englannin kielen opiskelijoille, joissa valmiita lauseita muokataan kieliopillisesti oikeiksi.

Sosiaalisena ominaisuutena omia tarinoita voi julkaista Steam Workshop -palvelussa muiden luettavaksi ja arvosteltavaksi. Eteneminen on kätketty tähän, sillä pelin kolme lukittua saavutusta voi avata ainoastaan tarpeeksi kiitosta keräämällä. Ken tietää kirvoittaako peli uuden sukupolven runoilijoita tulemaan kaapista.

Vaikuttavalla piirrosjäljellä korostetut maailmat ovat erilaisia mukaelmia kuuluisien englantilaisten romantikkorunoilijoiden, kuten John Keatsin (1795-1821), Percy Bysshe Shelleyn (1792-1822) ja lordi George Byronin (1788-1824) runoista. Esimerkiksi Shelleyn maailmassa vaarallisiin mittoihin kasvanut punainen aurinko paistaa taivaalla kuumentaen pinnalla olevia torneja, veistoksia ja koneita. Byronin maailmaa puolestaan peittää paksu jääkerros, johon mustan auringon säteet osuvat. Jokainen maailma tarjoaa selkeitä vihjeitä siitä, mihin sivilisaatio katosi, mutta koukkuna onkin kirjoittaa menneelle kansalle sen oma onnellinen tai apokalyptinen perintö.

Voimakkaasti eri vuodenaikoja ja värejä hyödyntävät maisemat jäävät vahvasti mieleen, mutta pelin taiteellinen viehätys nousee esiin vasta sen kauniissa äänimaisemissa koneellisine huminoineen ja veden virtauksineen. Tarinoiden kirjoittamisen lomassa äänimaailma kaappaa mukaansa.

Nuorena tapasin kirjoittaa kouluvihkoihin (eihän niihin läksyjä tehdä) lyhyitä tarinoita, joita kuvittelin omistamani lelufiguurien kokevan päivittäisissä taisteluissaan. Elegy for a Dead World tuottaa samanlaisia kokemuksia digitaalisessa muodossa ja viihdyinkin hyvän tunnin sykkivää runosuonta kuiviin vuodattamassa. Taidepeleistä kenties kuuluisin, Proteus (2013), oli jo viittaus oikeaan suuntaan, mutta kaltaisilleni sanasepoille vasta kuolleen maailman elegia tarjoaa niitä oikeita aistikokemuksia.