Ensimmäisessä Borderlandsissa saavut Pandora-planeetalle etsimään holvia, joka tarujen mukaan pitää sisällään mittaamattomia rikkauksia ja alien-teknologiaa. Holvi aukeaa kuitenkin vain 200 vuoden välein ja se hetki on nyt käsillä. Tarinan sankarit Lilith, Roland, Brick ja Mordecai matkustavat päästäkseen käsiksi holvin avaimeen ja sitä kautta holviin. Holvissa ei kuitenkaan ole sitä, mitä luulla saattoi ja päällimmäisenä illasta jäi suuhun pettymyksen maku holvin pitäessä sisällään vain pelin loppuvastuksen. Tämän seurauksena holvi sulkeutui jälleen 200 vuodeksi odottamaan uusia aarteenetsijöitä tai uhreja.

Seuraavan osan, Borderlands 2:n tarina ei jatka suoraan ensimmäisestä osasta, mutta pitäytyy muuten saman kaavan alaisena. Holvin aukeamisen h-hetki lähestyy jälleen ja uudet neljä aarteenmetsästäjää, Zer0, Axton, Maya ja Salvador, lähtevät retkelle etsimään uutta uljaampaa holvia. Tällä kertaa sankarit eivät kuitenkaan pääse holville asti, sillä muuan Handsome Jack työntää kapuloita rattaisiin raskaalla kädellä aikoen itse avata holvin. Handsome Jackin tarkoituksena on päästää holvissa lymyilevä hirviö valloilleen. Juuri ennen kuin Jack onnistuu avaamaan holvin, Lilith yrittää tuhota holvin avaimen, mutta vahingossa aktivoikin galaksin kartan, josta paljastuu lisää mystisiä holveja.

Uusi tulokas, The Pre-Sequel, sijoittuu nimensä mukaisesti pelisarjan ensimmäisen ja toisen osan väliin. Tällä kertaa ei seikkailla kuitenkaan Pandoralla, vaan Pandoraa kiertävällä Elpis-kuulla. Pelaajan on määrä auttaa Handsome Jackia ja samalla voi seurata hänen muutostaan hyvästä hahmosta pahaan holvin metsästyksen ohella.

Borderlands: The Pre-Sequel

The Pre-Sequelissa pelaajan on mahdollista valita pelattavansa neljästä eri hahmosta, jotka ovat aikaisemmista Borderlands-peleistä tuttuja. Hahmoilla on omat vahvuutensa. Nisha keskittyy aseisiin. Athena on kilvellä varustautunut gladiaattori. Wilhelm hallitsee robotit ja Claptrap, joka myös fanien suosikkina muistetaan, on se ärsyttävä pikkurobotti. Claptrap on oma henkilökohtainen suosikkini hahmoista ja samaa mieltä ovat varmasti muutkin sarjan pitkäaikaiset fanit.

Jokaisella hahmolla on omia uniikkeja kykyjä, joita voi käyttää halutessaan. Athena käyttää kilpeään luotien torjumiseen, jonka jälkeen hän heittää kilven aiheuttaen sitä enemmän vahinkoa, mitä enemmän osumaa kilpi luodeista otti. Wilhelm puolestaan valmistaa kaksi lentävää robottia avukseen taistelemaan. Nisha tähtää automaattisesti vihollisiin saaden useita aseisiin liittyviä bonuksia hetken ajaksi käyttöönsä. Claptrap valitsee satunnaisesta taistelupaketista kulloiseenkin tilanteeseen sopivimman ja käyttää sitä, jonka lisäksi robotti voi olla huoletta hapen suhteen (yllättyikö joku edes?).

Pandoran kuussa ololla on hintansa, sillä ellet pelaa Claptrapina joudut käyttämään happea ja vähäinen painovoima aiheuttaa ongelmia. Erikoisuutena peliin on lisätty uusi “Butt Slam” -hyökkäys, jossa hahmo hyppää ilmaan rojahtaen sen jälkeen vihollisten päälle. Tämä tosin kuluttaa tehokkaasti happea, joten se ei ole kannattavaa muilla kun Claptrapilla. Hauskana yksityiskohtana laatikot poksahtavat auki avaruuden tyhjiössä ja niiden paljastamat tavarat lentelevät sinne tänne. Vietinkin muutaman hauskan hetken jahdatessani juuri niitä hauleja, jotka lensivät useita metrejä ilmaan.

Pelistä löytyy myös läjä salaisuuksia ja viittauksia popkulttuuriin. Näistä oma suosikkini on Moxxin baarista löytyvä viittaus ranskalaiseen elektroduo Daft Punkiin.

Visuaalisesti peli jatkaa edeltäjiensä viitoittamalla tiellä. Sarjakuvamainen tyyli jakaa edelleen mielipiteitä; toiset inhoavat yli kaiken ja toiset pitävät. Vaikken ole suuri grafiikka-intoilija, nautin sarjan tyylistä. Erilaisuus on valttia. Mainittakon kuitenkin grafiikoista vielä sen verran, että pelin HUD on kokonaan kopioitu sarjan aiemmasta osasta, mikä olisi voitu tehdä paremmin. Uskon, että parempaa olisi pystytty tekemään kokonaan uutta peliä varten.

Musiikkinsa osalta tämäkin peli on mahtava, joten etsin internetistä käsiini pelin soundtrackin ja tallensin sen Spotify-listalle teidän kuunneltavaksi. Avaruutta ympäröivät äänet ovat loistava valinta The Pre-Sequelin äänimaailmaa rikastuttamaan, vaikka ääniefektit muuten ovatkin kopioitu sarjan muista osista.

Pelattavuudeltaan The Pre-Sequel ei eroa muista sarjan peleistä; tälläkin kertaa suoritat tehtäviä, tapat vihollisia, kasvatat hahmosi tasoa ja keräät uusia aseita, joilla voit jatkaa tappamista. Tässä kohdassa olisikin kaivattu innovaatiota, koska harmittavan moni tehtävä jää vaisuksi saman kaavan toistoksi. Mene tänne, tapa nuo ja ota esineet, jonka jälkeen tule takaisin.

Miksi peliin ei olisi voitu lisätä esimerkiksi muutama tehtävä, jossa ajat vain satunnaisen henkilön paikasta A paikkaan B? Tai vaikkapa ensimmäisestä Borderlandsista tuttuja aseiden koontiin keskittyviä tehtäviä, joissa menet pienelle alueelle harrastamaan aarteenmetsästystä.

Aseisiin lisäyksenä on tuotu laser- ja cryo-aseet. Laser vaikuttaa vihollisten happeen ja ampuessasi vihollisia happipitoisessa ympäristössä ne syttyvät palamaan. Cryo-aseet puolestaan jäädyttävät vihollisia, olivat ne sitten happiympäristössä tai eivät. Mikä olisikaan klassisempaa kuritusta kuin vihollisten jäädyttäminen ja sen jälkeen heidän hajalle lyöminen?

Borderlands: The Pre-Sequel

Mekaniikaltaan peli keskittyy vahvemmin moninpeliin kuin yksinpeliin, sillä muutamat kohdat saattavat käydä hyvinkin puuduttaviksi ilman kavereita. Moninpelissä sinulla on hauskaa kavereidesi kanssa kilpaillessasi vihollisten pudottamista esineistä sekä tappaessanne kaiken tiellenne osuvan. Enimmillään pelaajia mahtuu mukaan neljä. Yhteistyöpeliin luultavimmin kyllästyy pisimmissä pelisessioissa, sillä muita pelimuotoja ei pelissä valitettavasti ole. Voit ainoastaan pelata kaverin kanssa tarinaa eteenpäin. Yhteistyöpelissä on myös 1vs1 -pelimuoto, jossa taistelet kaveriasi vastaan. Sekin kamppailu on kuitenkin ohi muutamassa sekunnissa ja jättää kylmäksi vaihtelun puuttuessa. En jaksanut nihkeää yksinpeliä pelata kuin muutaman tunnin, mutta kaverin kanssa pelatessa aika tuntui kiitävän. Suosittelenkin, että otat peliä varten kaverin viereesi. Jo yksikin kaveri tuo paljon lisää hauskuutta peliin. Näin kehittäjätkin ovat ilmeisesti ajatelleet, koska jokainen ei-pelattava hahmo pelissä olettaa pelaajan toimivan koko ajan ryhmässä.

Tiivistettynä Borderlands: The Pre-Sequel on täynnä sarjan aiemmilla osille uskollista ja huumoripitoista räiskintää, mutta 50 euron hintalapulla voisi pelaaja saada enemmänkin eikä vain kierrätystä sarjan aiempien osien elementeistä. Tämän johdosta peli tuntuu enemmänkin isolta lisäsisältöpaketilta kuin kokonaiselta peliltä. Sen takia suosittelenkin odottamaan hinnan tippumista tai ostamista jostain halvemmalla.


Katso myös tallenteet lähetyksistä, joissa Borderlands: The Pre-Sequelia pelattiin: osa 1 ja osa 2.