Kuten kaikki taide, myös elokuvat ovat palkitsevaa ajanvietettä varsinkin aikoina, jolloin mitään kiireellistä peliä ei ole työn alla. Kävin eilen katsomassa elokuvan Snowpiercer, joka toi mieleeni muutaman mutkan kautta Irrational Gamesin suuren suosion saavuttaneen Bioshock-sarjan ja siitä tehdyn The Brothers Rapture -lyhytelokuvan. Se on upea kahden veljeksen välillä tapahtuva mikrokertaus siitä, miten Andrew Ryanin laissez-faire -aatteen ympärille kietoutunut Rapturen vedenalainen kaupunki muuttui utopiasta dystopiaksi. Muistutuksena Bioshock itse alkaa vasta vuodesta 1960 kun suuri romahdus on jo tapahtunut ja huumausaineella kyllästetyt mutantit vaeltavat kaupungin käytävillä.

Before the underwater city of Rapture collapsed beneath itself and Splicers roamed its flooded halls, men and women thrived as they explored beyond the limits of their creative and scientific achievements. But who were they before their society crumbled around them? Return to a corner of Rapture to uncover the story of the brothers Charles and Arthur as they come to realize the true cost of art and power without boundaries.

Pienen budjetin lyhytelokuvaksi The Brothers Rapturen jälki ja etenkin näyttely on vaikuttavaa. 17-minuuttisen elokuvan katsomisen jälkeen alat jo toivoa ikuisuusprojektina työstetyn Bioshock-elokuvan päivänvalon koittamista.