Näitä pelikirjoituksia luimme tässä kuussa

Kuten on totuttu, jokaisen kuukauden päätteeksi kuratoimme artikkelin täydeltä edeltävän kuun parhaita (osittain) peliaiheisia kirjoituksia lukijoiden nautittavaksi. Toukokuun kattaus kutsuu tallentamaan linkit vaikkapa tabletin lukuohjelmaan ja suuntaamaan kohti läheistä puistoa – mielellään riippumaton kanssa.

Mitä kirjoituksia sinä luit toukokuussa 2015?

Tähtien Sota alkoi elokuvista ja muodostui lopulta luultua monipuolisemmaksi ilmiöksi. Entäpä jos Tähtien sota toimiikin paremmin pelien muodossa kuin valkokankaalla filminä?

That’s why the games worked so well. They existed in this newly-oriented reality, and they were about going fast. The games took the speed, the central preoccupation with motion that’s bigger than an idea and must be considered a philosophy, and they gathered up the film’s beautiful design and music – sense-memory splinters lodged in the minds of every generation lucky enough to catch Star Wars in the flickering glow of youth – and they made new adventures.

Mitä jos Paper’s Please käsittelisi sosialistisen valtion rajatarkastuksen sijasta taivaan porttien vartijaa? Iankaikkinen valtakunta voidaan kuvitella myös byrokratiana pelissä For the Love of God. Taivaan porttien läpi ikuiseen lepoon kulkevan muuttajan moraalinen arviointi ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista kuin maallisen maahanmuuttajan.

God's absolutism makes for some awkward moral quandaries indeed in For the Love of God. At one point, I was forced to send a homeless man to hell for collecting stop signs because, technically, that's against the whole Thou Shalt Not Steal bit or whatever. Next, I sent a dog abuser to heaven, because they don't mention dog abuse in the Ten Commandments.

Tässä on erinomainen kirjoitus yksinäisen miespuolisen pelaajan myytistä, joka ei ole käytännössä pätenyt kulttuurissamme enää aikoihin. Pelaamisen demonisoinnin sijaan vanhempien tulisi tutustua jälkikasvunsa tapoihin viettää aikaa pelien parissa oppien millaisia erilaisia yhteisöjä ja kommunikointitapoja pelin sisällä voi syntyä.

I am certain there are still isolated individuals who play alone, but I am equally certain they are not representative. Games, increasingly, are not a hobby, they are a cultural force, no less or more than music and movies. They unite people – men, women, straight, gay, bi, trans – and they allow the dissemination of challenging ideas.

Elokuvia ei arvostella kuin autoja – sama pätee myös peleihin. Objektiivisen kritiikin illuusio elää joidenkin kuluttajien sydämissä valitettavan sitkeänä. Episodin kolumni on hyvä kannanotto idean mahdottomuuteen.

Kriitikon pitää arvioida, mitä tekijät ovat yrittäneet tehdä ja kuinka hyvin he ovat siinä onnistuneet. Karkeasti yksinkertaistettuna kriitikon tehtävä on muodostaa faktojen, näkemänsä ja tulkitsemansa pohjalta jäsennelty mielipide. Pelkästään tästä syystä “objektiivinen kritiikki” on käsitteenä mahdottomuus.

Korjaan heti itseäni: tietenkin on mahdollista kirjoittaa objektiivinen arvio! Pahoittelen tyhmyyttäni tällä Citizen Kane -elokuvan arviolla lokakuulta 2014.

Citizen Kane convincingly combines many small dots to produce images, then changes the color of the dots to produce the illusion of motion. However, it is not in color and has a locked framerate of 24fps.

Elokuvien pariin harhautumisen jatkoksi mietitään, miten pelit ja elokuvat ilmaisumuotona ovat lähentyneet toisiaan. Kuinka esimerkiksi vuoden 2013 menestyspeli The Last of Us vertautuu vuonna 1956 ohjattuun western-elokuvaan The Searchers?

The Last of Us reconstructs and re-contextualizes the mythological American West of days past, visualizing lawless frontiers at the edge of civilization and a gunslinger outlaw as our deceitful narrator.

Hello Gamesin tuleva No Man’s Sky on pitkälti hämmentänyt laajuudellaan, jonka takana on ympäristön proseduraalinen generointi, missä ohjelma luo ympäristön annetun mallin mukaan lennossa. Kyseinen metodi sopii varsin hyvin laajojen ja näyttävien pelien luomiseen, mutta ongelmaksi voi muodostua esimerkiksi äänituotanto. Miten suunnittelet äänet äärettömälle määrälle eläviä organismeja?

Sound design in games, as in films, typically begins with the known; once Steven Spielberg decided that “Jurassic Park” would contain velociraptors and the Tyrannosaurus rex, his sound technicians knew they had to create plausible voicing for such creatures. But No Man’s Sky’s cosmos will be inhabited by countless imaginary organisms, based on random morphology, in environments shaped by chance. It will contain modular ships and architecture of unpredictable size and design. And everything in the game will be rendered only at the moment of encounter.

Onko pelialalla ongelma ikään perustuvan syrjinnän kanssa? Pelintekijöiden kansainvälisen järjestön IGDA:n vuonna 2014 teettämän kyselyn tulosten mukaan ikään perustuva syrjintä jäi toiseksi kärkipaikan mennessä sukupuoleen perustuvalle syrjinnälle. Tilanne on monimutkainen eikä asiaan löydy selvää vastausta.

But ageism is everywhere. It’s embedded in games and the broader culture surrounding it. In the language: job advertisements that ‘weed out’ older applicants. Company websites featuring only the youngest workers. Statements: “we have a vibrant and active culture”. Deliberate or not, this language tends to alienate older developers.

Robert Yang kohahdutti aiemmin maailmaa erikoisella Stick Shift -pelillä, jossa pelaaja yrittää tyydyttää autonsa sen vaihdekeppiä hartaasti hivellen. Tällä kertaa arastelu on sivuutettu täysin. Cobra Club -pelissä miehet ottavat kuvia miehuudestaan kylpyhuoneeseen lukittautuneina (NSFW). Hienovarainen kannanotto hallituksen harjoittamaan valvontaan sisältyy peliin.

Fittingly, Cobra Club takes place entirely within a bathroom. You play as a dude who wants to take a picture of his dick, in the hopes of impressing other people who send you messages on your phone. Your tools are simple and straightforward: you can move the camera to frame your picture, and you can apply filters and extra effects as needed. Actually getting a good dick pic, however, can be more difficult than beating a Souls game. I’m serious.

ASMR-reaktiot ovat euforisia kihelmöiviä pistelyitä kehon eri osissa. 17-minuuttinen The K3ys video pyrkii herättämään vastaavia reaktioita virtuaalitodellisuuden kautta. Katso se täältä kuulokkeiden – ja mieluiten virtuaalilaitteiston – kanssa. Nähtäväksi jää tuoko virtuaalitodellisuus myös peleihin voimakkaita reaktioita tuottavia elämyksiä. Uskallan veikata, että tuo.

The K3ys transports you to a dark clearing in the middle of the woods late at night; you find yourself surrounded by the sounds of crickets and cicadas as a full moon lingers overhead. Three women dressed in dark, hooded robes walk in a circle around you, pausing to provide poetic, soft-spoken musings words of encouragement.

Lopuksi puhutaan hetki emuloinnista. Internet Archive on julkaissut tuhansia pelejä, joita jokainen voi pelata selaimessa täysin ilmaiseksi, mutta miltä tilanne näyttää tekijänoikeuksien kannalta? Digitaalisten pelien arkistoinnissa emuloinnista on korvaamaton hyöty, mutta toisaalta ne syövät osaltaan vanhojen pelien kaupallista potentiaalia.

Emulation is our dirty shared secret, something we do with a nod and a wink and the understanding that everyone else is doing it, so where's the harm? From our individual perspectives, the harm is indeed tiny and insignificant. But cumulatively, when it becomes normalised, when it becomes something that is covered in the mainstream media as no big deal, when attempts to preserve old games end up killing them off as commercial entities, then we have a problem that directly impacts the games of today.

Kuukauden musiikkina maalauksellista ja kylmää tunnelmaa sisimmässä herättävä Phosphor, jonka kappale Skull osoittaa eteerisen laulun, tasaisen rumpukompin ja maalailevan kosketinsoundin toimivan myös hyvin minimalistisen sovituksen takaa. Kiistämättömän timanttista musiikkia iltaan.

https://soundcloud.com/mannequin-label/phosphor-skull