Final Fantasy VII Remake

Pelkästään sosiaalista mediaa seuraamalla on tämän ja eilisen päivän ajan voinut huomata toistuvan kaavan ihmisten vuolaassa hehkutuksessa: suurimmat riemunkiljahdukset tulevat vanhojen hiljaa nukkuneiden muistojen heräämisestä.

Miksi pelata jotain uutta kun voi nauttia siitä, mistä tietää varmasti pitävänsä? Tämän vuoden E3-messut ovat vyöryttäneet lavalle toinen toistaan kovempia muistopommeja, jotka tuskin jäävät sarjassaan viimeisiksi.

Final Fantasy VII saa vihdoin uudet vaatteet

Square Enix julkisti Sonyn E3-lehdistötilaisuudessa alkaneensa tekemään täyttä uusversiota Final Fantasy VII -pelistä, joka saapuu ensimmäisenä PlayStation 4:lle – todennäköisesti myöhemmin PC:lle. Kyseessä ei siis näiden tietojen valossa pitäisi olla aikaisemmin PC:lle myytäväksi tulleen version uudelleenpaketoitu konsolijulkaisu vanhalla palikkaulkoasulla. Projektia vetävät alkuperäisen pelin parissakin toimineet tuottaja Yoshinori Kitase, ohjaaja Tetsuya Nomura ja kirjoittaja Kazushige Nojima.

18 vuotta vanhan pelin tunnelman kierrättäminen on vaikeaa ja jopa vaarallista, mutta jos olit vielä vuonna 1997 liian nuori ymmärtämään vahvasti kirjoitettujen roolipelien päälle, on peli hyvä ottaa tarkasteluun viimeistään nyt. Ilmestymisessä voi tosin vierähtää tovi, mikäli pelin kehittäminen on vasta alkanut.

Shenmue III joukkorahoitettiin ennätysajassa

Shenmue-sarjan kolmatta osaa on povattu jo kauan, ja Microsoftin julkistettua oman varhaispeleille tarkoitetun Game Preview -ohjelman, saattoi arvailla jonkin toisen julkaisijan suuren paljastuksen olevan Kickstarterin kautta rahoitettu peli. Julkistus Shenmue III:n joukkorahoituskampanjasta tuli hyvin otolliseen saumaan. Pelisarjan isän Yu Suzukin pelille hakema kahden miljoonan dollarin rahoitustarve saavutettiin ennätyksellisen nopeasti. Niin paljon Shenmue nimenä nostalgiannälkäisille pelaajille merkitsee.

Shenmue-sarjan aikaisemmat osat ovat olleet sekoitus tehtävien suorittamista, QTE-mekaniikkaan painottuvaa taistelua ja avoimen maailman tutkimusta koristeellisella kymmenien miljoonien dollarien tuotannolla kuorrutettuna, mikä auttoi erottumaan edukseen yhden käden sormilla laskettavien hyvien Sega Dreamcast -pelien joukosta. Valitettavasti projektin myötä ei ainakaan toistaiseksi ole tiedossa uusversioita kahdesta ensimmäisestä Shenmuesta, jolle ainakin allekirjoittaneella olisi tilausta.

Halvimmillaan Shenmue III:n saa joukkorahoituskampanjan aikana 29 dollarin hinnalla ja ylimääräisen valuutan polttaessa taskuja voi 10 000 dollarilla valita haluaako viettää illallisen Suzukin ja muiden tukijoiden kanssa pelisarjan kahden edellisen osan alkuperäistä käsikirjoitusta lukien vai pukeako ylleen 14 vuotta sitten Shenmuen lehdistötilaisuuksissa käytetyn takin. Nämä palkinnot ovat luonnollisesti jo menneet parempiin käsiin, joten vaikeiden valintojen eteen ei tarvitse joutua.

Rare Replayn myötä nuoruus takaisin

Rare Replay tarjoaa 30 Rare-pelistudion klassikkoa 30 dollarin hintaan Xbox Onelle. Elokuussa kauppoihin saapuvaan kokoelmaan kuuluu niinkin vanhoja pelejä kuin tuleviin ajopeleihin vaikuttanut R.C. Pro-Am (1988) ja sietämättömän vaikean pelin maineen ansainnut Battletoads (1991). Uudemmista peleistä tarjolla ovat muun muassa vaikuttava agenttiseikkailu Perfect Dark ja omaperäinen ympäristöntuhoamissekoilu Blast Corps.

Oletettavasti lisensoinnin vuoksi kokoelmaan ei kuitenkaan sisälly Donkey Kong Country -sarjaa, jonka pelit ovat Raren tuotannon ehdottomia helmiä. Yhtä erinomainen GoldenEye 007 ei Raren mukaan sopinut kokoelmaan sen sisältämän maailman ja hahmojen vuoksi.

Miksi podemme nostalgiaa?

Pelitutkija Brendan Keogh kirjoitti vuonna 2012 julkaisemassaan artikkelissa You Know What I Love? Nostalgia, kuinka pelit eivät ennen olleet parempia, vaan pikemminkin erilaisia aivan kuten pelaajatkin olivat. Nostalgia on eittämättä oiva keino lypsää rahaa, sillä se luo ihmisille selkeän turvallisuuden tunteen ja keinon paeta paikoin liiankin edistykselliseltä tuntuvaa nykyaikaa takaisin omiin herttaisiin muistoihinsa.

But the very fact our nostalgia is something that can be milked for money suggests there is something powerful and meaningful there. Nostalgia might depend on the past, but it is something we feel in the present, and what a glorious feeling it can be.

Toimittaja Cameron Kunzelman puolestaan ottaa nostalgiaan huomattavasti jyrkemmän ja tuomitsevan kannan toteamalla sen olevan ainoastaan hutera tekosyy myydä kuluttajille takaisin heidän lapsuutensa.

Wanting games from the 1980s and 1990s back means getting some interesting properties and worlds back. But it also means eliminating difference. It means savior syndrome, hypermasculine men, and simplistic morality.

Kunzelman on oikeassa siitä, että vuosikymmeniä sitten julkaistujen pelien haikailu takaisin voi tuoda mukanaan myös vanhojen pelien sisällöllisiä puutteita, kuten kuluneita juonenkäänteitä, hahmojen ylitse pursuavaa maskuliinisuutta ja yksioikoista moraalia. Nostalgiaa ei pitäisi siten käsittää kollektiivisena ilmiönä, sillä toisen lämpimät muistot menneestä ajasta voivat olla toiselle hyvin etäisiä ja kylmiä.

Yhtä kaikki, nostalgian myyntivoimaa ei silti pidä aliarvioida, kuten jo viime vuoden E3-messuilla saimme todistaa Grim Fandangon uusversion kohdalla. Julkaisijoiden kannattaakin ässäkortiksi hihaan varata aina muutama pelaajien nuoruusmuistoihin vetoava peli tai sarja, jolla valtaosan internetiä saa muutamaksi päiväksi kärsimään vakavista rytmihäiriöistä.

Eräs tämän vuoden nostalgisista katseenkääntäjistä oli Xboxin Phil Spencerin tilaisuuteen pukema Rare-paita.