[ingressi]Suomalainen pelikulttuuri on jo museoiässä – tai ainakin sen ensimmäiset ilmiöt ovat.[/ingressi]

Tampereen Museokeskus Vapriikkiin avataan alkuvuodesta 2017 Suomen pelimuseo, joka kertoo suomalaisen pelaamisen runsaasta historiasta vähintäänkin yhtä kunnianhimoisesti kuin viime vuonna julkaistu Sinivalkoinen pelikirja. Projekti toteutetaan Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien ja Tampereen yliopiston yhteistyöprojektina.

Joukkorahoitusprojektin sivuilla hanketta kuvataan seuraavasti:

“Suomen pelimuseo kertoo, mistä digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi, miten se kehittyi vuosien saatossa ja miten se päätyi nykyiseen asemaansa. Ensimmäisistä suomalaisista lautapeleistä siirrytään mikrotietokoneiden ja pelikonsolien esiinmarssin myötä tutkimaan, miten pelit valloittivat ensin baarien ja huoltoasemien nurkat, sitten hiljalleen kodin jokaisen huoneen ja lopulta matkapuhelimet. Oman osansa saavat sekä 1980-luvun pioneerit, jotka laativat pelinsä itse ja saivat jopa kansainvälisiä julkaisusopimuksia, että myöhemmin syntyneet oikeat pelitalommekin. Mukaan pääsevät myös demoskene, joka on synnyttänyt useita pelialan menestystarinoita, sekä maineikkaat (ja myös pahamaineiset) suomalaiset shareware-pelit.”

Varsinaisia pysyviä pelimuseoita ei ole paljoa maailmassa. Erilaisia pelien historiaa valottavia näyttelyitä sen sijaan on Googlen mukaan ollut maailmalla useita. Helsingin Tekniikan museossa järjestettiin muutama vuosi sitten Pongista Pleikkaan -erikoisnäyttely, jossa näytillä oli 1970- ja 80-lukujen pelikoneita.

Huoli digitaalisen kulttuurin katoamisesta konkreettiseen bittiavaruuteen on aito ja ajankohtainen. Skrolli-lehden numeron 1/2013 artikkelissa Vanhojen bittien pelastajat mainitaan Iso-Britanniassa toimiva Software Preservation Society -yhdistys, joka on arkistoinut diskettimuodossa olevia pelejä ja muita vastaavia tuotteita, jotka ovat jo loppuneet niiden alkuperäisiltä toimittajilta.

Pelit-lehden päätoimittaja Tuija Lindénin mukaan Activision yritti jopa ostaa omia nimikkeitään eBay-verkkohuutokaupasta, koska omat varastot olivat ehtyneet tai vanhojen ohjelmien lähdekoodi oli ylikirjoitettu uudemmalla.

Eräs museon tutkijoista harmittelee, että digitaalisen kulttuurin säilömisen tarpeeseen on havahduttu vasta näin myöhään. Mitä ja kuinka paljon voidaan vielä pelastaa menneen ajan aarteista?

Arkistoitavaa on kertynyt runsain mitoin siitä lähtien, kun Raimo Suonio ohjelmoi ensimmäisen suomalaisen kaupallisen tietokonepelin Chesmac, joka julkaistiin vuonna 1979.

Kolmen henkilön ajama harrastajayhteisö Pelikonepeijoonit on kuitenkin kerännyt talteen kirpputoreilta, huutokaupoista ja muilta keräilijöiltä vanhoja pelikoneita kootusti vuodesta 1999 alkaen. Pelikonepeijoonien kokoelma on toistaiseksi hakenut itselleen ansaitsemiaan puitteita, ja pelimuseo onkin oiva temppeli sellaiselle.

“Voimme vihdoin esitellä suurelle yleisölle sekä tuttuja että harvinaisempia esineitä suomalaisen pelaamisen historiasta”, toteaa Mikko Heinonen Pelikonepeijooneista.

Tätä kirjoittaessa hankkeen joukkorahoitusprojekti on kerännyt Mesenaatti.me -palvelussa yli 10 000 euroa runsaalta 150 rahoittajalta lyhyessä ajassa. Mukaan rahoittajaksi pääsee minimissään 10 euron panoksella, johon sisältyvät ennakkolippu, pinssi sekä oma nimi museon verkkosivustolle tukijoiden listaan.

Joukkorahoitus mahdollistaa museon kävijöille elämyksellisemmän ja vuorovaikutteisemman kokemuksen, mutta rahoituksen vajaaksi jääminen ei kuitenkaan estä hankkeen toteutumista. Siitä pitävät huolen Avoimen Tampereen tuki ja Tampereen kaupungin museopalveluiden oma rahoitusosuus.

Varsinaisen 100 000 euron rahoitustavoitteen saavuttaminen vapauttaa pelimuseon tilat vielä monipuolisempiin tarkoituksiin, kuten pelijameihin, LAN-tapahtumiin tai jopa elektroniseen urheiluun.

Elämyksellinen museo ei vastaa stereotyyppistä mielikuvaa lasivitriinien takana pölyttyvistä artefakteista, joten kävijät pääsevät myös pelaamaan museossa.

Tiedotustilaisuudessa olivatkin jo pelattavana vaikeudellaan maineensa ansainnut Commodore 64 -peli Uuno Turhapuro muuttaa maalle, Bloodhousen ja Team17:n Super Stardust sekä Mediamondin Deluxe Ski Jump. Jokainen peli edustaa tärkeää palasta suomalaista pelihistoriaa eikä ainoastaan nostalgian kylmenneitä huuruja. Suomalaisten pelien lisäksi käytävällä komeili kaikessa koossaan Atarin _Missile Command _-pelilaite.

Noin 400 neliön kokoisiin tiloihin Vapriikin sisälle tuleva pelimuseo avautuu ensin joukkorahoittajille jo joulukuussa 2016. Muu yleisö pääsee kokemaan vanhojen pelikoneiden riemut seuraavan vuoden tammikuussa.