Pisteet, ne pisteet

Eurogamer ilmoitti aiemmin verrattain valtavasta ja keskustelua herättäneestä uudistuksesta lopettaa peliarvioidensa pisteyttäminen. Ilmoitus on saanut internetin väestöltä pitkälti positiivista palautetta ja kannatusta, minkä johdosta on tärkeää keskustella pisteyttämisen tarpeellisuudesta nykyaikaisessa pelijournalismissa. Aiemmin saman päätöksen pudottaa pisteytys vastaavista syistä teki sittemmin jo kuopattu AOL:n alaisuudessa toiminut mediasivusto Joystiq. Omiin suosikkisivustoihini kuuluva ja tietokonepeleihin ainoastaan keskittyvä Rock, Paper, Shotgun puolestaan ei ole koskaan antanut pisteitä peleille. Onko kyseessä harkitsematon trendi vai merkittävä murros pelimediassa?

Eurogamerin toimittaja Oli Welsh vetoaa tiedotteessa pitkälti järkisyihin, joista ilmeisin on se, että pelit muuttuvat kaiken aikaa, ja tällöin myös niiden arviointiperusteet eivät voi pysyä samoina ikuisesti. Miten tulisi pisteyttää muutoin erinomaisesti suunniteltu peli, joka sattuu kärsimään pahoista palvelinongelmista tai vastaavasti virheetön verkkopeli, jossa tarinankerronta on täysin luokatonta?

Oman haastavuuden pisteytykseen lisäävät Steamin Early Access -pelit, joista osa ei välttämättä koskaan valmistu. Entä jos varhaisvaiheessa oleva peli muuttuukin radikaalisti jo parin viikon jälkeen arvion julkaisusta. Onko toimituksen tällöin järkevää uhrata mahdollisesti pieniä resursseja päivitetyn arvion kirjoittamiseen? Ehkä joillekin, mutta ei kaikille.

“Pisteet pettävät meidät, ne pettävät teidät ja mikä ehkäpä tärkeintä, ne eivät edusta pelejä reilusti”, Welsh toteaa. Kompromissina Eurogamer otti käyttöön erilaiset laatua ilmaisevat lätkät, jotka ovat pisteitä joustavampia, mutta tarjoavat kuitenkin arviot nopeasti silmäileville lukijoille viitteen pelin laadusta. Kolme lätkää ilmaisevat pidetäänkö peliä pakko-ostoksena, suositellaanko sitä tietyin varauksin vai kehotetaanko kokonaan välttämään. Joystiqilla oli ennen lopettamista käytössään erinomaisuusleima, joka myönnetään vain parhaista parhaille peleille.

Joystiqissa peliarvioista vastannut Richard Mitchell puolestaan toteaa, ettei pisteytys voi tarkasti kertoa, mistä kriitikko piti tai inhosi pelissä ja miksi näin.

Perinteistä viiden tähden luokitusta käytettäessä ongelmaksi muodostuu arvosanan esittäminen numeerisessa muodossa. Mikäli tähdet jaetaan tasapuolisesti, jokainen tähti on kahden pisteen arvoinen. Tällöin kolmen tähden peli vastaa arvosanaa 6 ja Metacriticin asteikolle skaalattuna vain arvosanaa 60 – onko se reilua?

Molempien sivustojen perustelut sisältävät lukuisia hyviä pointteja, jotka risteävät hyvin paljon myös Peli Legacyn käytäntöjen kanssa. Me emme anna pisteitä edellä mainitusta epätarkkuudesta johtuen, mutta erilaisiin lätkiin ja kunniamainintoihin saattaisimme tarpeen vaatiessa siirtyä. Aika näyttää onko suomalaisessa lehdistössä, kuten Pelaajassa tai Pelit-lehdessä tahtoa ja uskallusta uusiutua ja siirtyä pisteettömään arvosteluasteikkoon vai nousevatko lukijat kapinaan. Pelit-lehden päätoimittaja Tuija Linden jo varovaisesti ehdotti tätä Twitterissä. En näkisi, että muutoksesta syntyy kovinkaan suurta porua.

https://twitter.com/nikoheikkila/status/565121060388233216

Kuulkaamme vielä, mitä sinä ajattelet? Ovatko arvosanat enää tarpeellisia pelejä käsitellessä? Keskustele kanssamme kommenteissa tai sosiaalisessa mediassa.

https://twitter.com/VierasTalo/status/565224636544462848